Erään naistenlehtivinkin myytinmurto.

Tämä viikko on ollut kokolailla todella, todella syvältä. Siis sellainen varsin mitäänsanomattomalla tavalla kokolailla rasittava ja väsyttävä sarja itseääntoistavia, loppumattomiltatuntuvia arkipäiviä. Kerrassaan paskamainen ilman mitään sen erityisempää syytä. Jos uskoisin astrologiaan sanoisin ehkäpä, että olemme tunkeutuneet voimakkaasti uranuksen vaikutuspiiriin. Ja koska taas en, niin tyydyn totetamaan enemmän suomalaiskansallisittain muotoiltuna: vittu, kun vituttaa. Preesensissä ja imperfektissä.

Naistenlehdissä kehoitetaan toisinaan motivoimaan itseään persepäivinä pukeutumalla kivasti tai muuten panostamalla naisellisuuden eheyttävään voimaan. Pitihän sitäkin testata. Suklaansyönnin (jääkää hyvästi, te monikymmenlukuinen määrä Shuffleja) lisäksi, toki. Tavallaan olen kyllä sitä mieltä, että sukupuolena me taas kerran hävitään pikkuisen tässäkin, vai missähän miestenlehdessä neuvotaan pukeutumaan vaikka voimatyökaluilla kuvioituihin boksereihin itsensä voimauttamiseksi.

Ja voin muuten kertoa, että siinäpä taas hatullinen cräppiä. Ihan sama miten pisti kukkamekkoa, lakkasi kynsiä tai muuten ämmämäisesti neiteili. Ihan täsmälleen samanlainen ma-ti-ke-to kuin ennenkin. Ja etenkin yhtä tympeä.

(Ja kuvassa ei sitten ole elämälle hymyilevä aamunaama, minua vaan luultavasti kutittaa, kun kissa oksentaa jalalleni äänekkään väkivaltaisesti. Nih.)

Hah. Aika pitkän aasinsillan sain aikaiseksi aiheesta: tsek aut mai (epätyypilliset) vaatteet.