Ettei totuus unohtuisi

Ok. Myönnetään. Olen saattanut ehkä kokea viimeisen viikon ajan ihan käsittämättömiä suorituspaineita, writer’s blockeja (ja muita muotoja) sekä tyhjän näytön syndroomaa yrittäessäni kehittää uusi postaus, johon ihmiset ympäri internetiä haluavat heittää noin sata ihan mahtikommenttia.

Minä olen yrittänyt. Ja minä olen failannut. Useasti. Voi pojat, että olen failannut. Vai miltä kuulostaisi postaus kaalilaatikon syvimmästä olemuksesta aseena? Tai itse kehittämästäni täydellisestä elokuvasta, jossa Rambo ja puhuva vesinokkaeläin seikkailevat avaruuteen sijoittuvassa gladiaattorielokuvassa? Tai loistavasta ideastani siitä, ketkä julkkikset oikeasti voisivat suunnitella toisten häät ja miksi siinä pitäisi olla mukana moottorisahoja?

Sitä minäkin.

Sitten siinä ihan itse itselleni keksimässäni stressissä kieriskellessäni ajattelin, että pashkat. Kyllä se totuus tämän blogin sisällöstä kuitenkin paljastuu taas ennemmin tai myöhemmin. Eli tässä, olkaa hyvät, paluu älyllisille juurilleni.

Phuuh. Helpotti.

(kuva)