Hyviä puolia perinihkeissä syyskeleissä

Taivaasta kaataa vettä ja ilmassa tuoksuu syksy. Monestihan sanotaan, että syysilmat ovat kirpeitä, ja se onkin totta. Se on se kaikki keskittynyt työhönpaluuahdistus, joka suorastaan sähköisesti kipristelee ilmassa. Mutta ei hätää, vaikka kesä on auttamattomasti mennyt, ohi ja förbi, syksykin tuo mukanaan joitakin (myönnettäköön, harvoja) uusia vuodenaikailoja ja jopa oppimiskokemuksia. Kuten:

• Arviointikyky kehittyy, kun silmä pitkämielisen yritys-erehdys-plumpsahdus -treenauksen tuloksena oppii huomaamaan, onko kadulla olevan lätäkön syvyys puoli senttiä vai metriä. Tästä on pakko olla hyötyä jossain.
• Voi leikkiä surffaria autoista päällelentävissä hyökyaallokoista, mutta ei tarvitse kasvattaa hiilijalanjälkeä lentämällä valtameren yli, vaan pystyy myös edelleen pätemään ekoiluhenkisyydellään.
• Tuulenpuuskien ja rankkasateen yhdistelmä tuhoaa taas kerran sateenvarjon per ulkoilukerta, siten pitäen varjovähittäiskauppaa pystyssä. Ja jos joku maaginen sateenvarjo of awsomeness säilyykin ulkona ehjänä, unohdat sen todennäköisesti vielä samana päivänä jonnekin tietymättömiin kuivumaan. Talous nousuun!
• Syy piikikkääseen liiskatukkaan on taas sateessa ja tuulessa, ei siinä, että kierähdit työvaatteisiin ja ulos ovesta suoraan sängystä.
• Ei tarvitse enää ostaa sellaisia trendikkäitä likapesufarkkuja kaupasta, vaan ne saa kätevästi kävelemällä työmatkan.
• Vihdoinkin se lapsuuden Vettä kengässä -leikki saa konkreettisen merkityksen. Eh-heh.
• Kun ei sada, on menosssa se noin 9 päivää vuodesta, jolloin voi käyttää kynsikkäitä, lyhythihaisia neuleita, peep toe -nilkkureita ja viittoja, samalla perustellen niiden olevan itselleen tarpeellisia järkiostoksia.

No joo, onhan tämä aika arsesta, mutta ainakaan vielä ei ole talvi.