Jos et nyt syö kiltisti parsakaaliasi paha setä tulee ja vie junamatkalle. Pendolinolla. Vantaalle.

Mikäs sen parempi maanantaina kuin olla jumissa tuskakuumassa, rollaattorimummon mateluvauhtia (jos siis käy tuuri) etenevässä junassa suurnälissään ja täysin tympääntyneenä?
Mites edellinen ja se, että ollaan reilusti myöhässä aikataulusta? Tsek.
Mites edellinen ja se, että ollaan ihan ilman intternettiä? Tsek.
Ja etenkin mites edellinen ja se, että sama on tiedossa huomennakin? Motherfucking tsek.

Välijänistäkään ei naurata. Yhtään. Välijänis syö myöhästeleviä junia aamiaiseksi.

Tämä nyt vaan on niitä päiviä, kun oikeasti huomaa huokaavansa lauseen ”Olisinpa jo Toijalassa.”. Ääneen. Wish you were here. Instead of me.

Tiedän toki, että VR:stä valittaminen on todella passé, mutta minkäs teet, junien jatkuva myöhästely ja ärsyttävä häiriökäyttäytyminen on yksi niistä monista elämän ikävistä asioista, jotka ovat huomattavasti hauskempia tapahtuessaan jollekin ihan toiselle.