Joulunajan mielensäpahoituskalenteri, 11. luukku

Joulukoristeet.

• Kiiltävät hopearimpsut. Kerrankin löydän muoviasyövän kissani oksennukset helposti. Ketjussa, etten sanoisi.
• Enkelit. Kas, kuollut siivekäs mutanttilapsi olohuoneessani, miten somaa.
• Olkiset rumuudet. Niin lapseni, kun minä olin pieni, meillä tehtiin joulukoristeetkin oljesta itse. Kyllä, oljesta. Sellaisia rumia todella surullisen monimutkaisia himmeleitä, jotka eivät esittäneet mitään, ja jos esittivät, niin korkeintaan pukkeja.  Etkö olekin iloinen, että sinulla on Internet?
• Pallot. Christmas balls, niitä tarvitaan kun sanot 11-vuotiaalle esiteiniyden kanssa häviöllä painivalle kummipojallesi, ettet ostanutkaan hänelle uutta pleikkaria ja Cheekin leyvä, vaan Viisikko-kirjan ja nokkahuilun. Sivistys sattuu, pentu.
• Kynttilät. Palovaara kotonasi. Noh, enää ei tarvitse tupakoida sängyssä!
• Huopatontut. Mitäpä tylsää voisin askarrella itse kankaasta, jonka olemassaololle ei ole tarkoitusta, mutta jostain käsittämättömästä syystä omistan sitä silti määrissä? No mutta ikuisesti päämääräänsä saavuttamatta juoksevan tonttuprofiilin, tietenkin. Ehkä se juoksee karkuun noita scaryass enkeleitä.
• Paperiset lumihiutaleet. Ai mitenniin ”Kiva kun olet antanut vammaisten lasten askarrella?” Ei täällä ole mit… Hei! Hetkinen!.