Joulunajan mielensäpahoituskalenteri, 23. luukku

Jouluruuat

Perinteikäs joulusafkahan ei edes ole kovin kummallista, jos ihan rehellisiä ollaan (ja niinhän täällä ollaan, ainakin aina, kun vain veemäisyydeltä ehditään). Kinkkuhan on sitä samaa, jota syödään leivän päällä arkisin. Siivut vain ovat paksumpia. Perunoita on ja kastiketta – wuhuu. Sitten eri juureksia samalla tavalla survottuna, ja uuniin kermaisena ängettynä. Ja punajuurta ja porkkanaa ihan kuutioiksi leikattuna. Ja savulohta, niinkuin joka keskiviikko duunilounassalaatissani.

Pahintahan jouluruuassa on, kun ruokaa on aina ihan liian paljon, ja se ei lopu, vaikka kuinka yrittäisi kaikkea ammottavaan kitaansa kauhoa. Tietenkin vielä pahempaa olisi, jos ruoka loppuisi kesken, mutta semmoisen mahdollisuudesta ei nyt edes puhuta.

Sitten sitä ruokaa tietenkin syö hädissään ihan tosi paljon liikaa kaikki sen kolme vapaapäivää, josta seuraa ihan väistämättä napaläski, peräselluliitti ja kaksoisleuka. Ihan varmana niitä ei ollut ennen joulua!

Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että suurimman osan kevättä joutuu syömään maitorahkaa ja jumppaamaan hiki päässä ja veri silmässä salilla kaikkien muiden läskinpolttelijoiden kanssa. Ensi vuosikin on siis käytännössä katsoen kesään asti pilalla. Että kiitos vaan tästäkin, joulu.