Junamatkustus ja zen.

Eiköpäs olekin hieno ja syvällisenkuuloinen, suorastaan spiritualistinen otsikko? Ehkäpä kertomus siitä, miten tehdä matka omaan itseensä (ja siis sillain henkisellä ulottuvuudella, ei käsipeilillä junanvessassa tai muuta) matkustaessa ekologisesti julkisilla? Tai kuinka saavuttaa nirvanahko mielenrauha vieraiden ja tänään varsin kummallisenhajuisten kanssamatkustajien keskellä? Ehkäpä, ehkäpä.

Hämäsin, ähä! Oikeasti ajattelin ihan vain vähäsen valittaa siitä, kuinka vaivihkaa rapisten pitkästyn hiljalleen kuoliaaksi istuessani junassa. Lisäksi tykkään sanoista, joissa on z-kirjain. Ja ”Junamatkustus ja Tarzan”olisi vaatinut astetta järeämmän aasinsiltakompleksin.

Itepiirsin-kuvanikin aiheesta epäonnistui, kun tämä vaunu heilui, joten alkuperäisideasta poiketen, tässäpä elämänmakuinen teokseni ”Epäonnistunut söhrö ja tursoa” ”Haamu kivikossa”.

Säälipisteet ovat ihan yhtä hyviä kuin oikeatkin pisteet.