Junior tositeevee
Kiitos ystäviemme iltapäivälehtien, on tänään alkava Junior Masterchef saanut ainakin riittävästi sopivan pahaenteistä ennakkomainostusta. Toisin kuin lastensuojeluliittojen ja lehdistön huoli, minun ongelmani tässä sarjassa on se, että lapsien tositeevee ei todennäköisesti pidä sisällään ollenkaan tarpeeksi itkua, selkäänpuukotusta ja epäonnistumisen kokemuksia tarjotakseen yhtään minkäänlaista viihdettä. Ja ei, ”Oho, varhaiskypsä Matti, 6 vuotta Kälviältä, liekittää crepesejä” ei ole viihdettä. Paitsi, jos Matilla ei ole käsiä.
Awww… tyttö ja kauha. Kuinka herttaista, sehän laittaa ruokaa, melkein kuin ihminen!
En tiedä, johtuneeko lapsettomuuteni tuomasta sieluni kylmyydestä vai mistä, mutta minua ei ihan kamalasti kiinnosta, mitä vieraiden ihmisten varhaiskypsät piltit tekevät keittiössä. Tai olohuoneessa. Tai uunissa. Itseasiassa katselisin mieluummin vaikka Gorbatshovin hautajaisia panhuilulla säestettynä samalla kun silmämuniini pisteltäisiin ruosteisia neuloja (don’t get me wrong, aion luonnollisesti katsoa ensimmäisen jakson, tutkimusmielessä).
Ainoa mieleentuleva viihdyttävä lapsiesiintyjä on Damien. Enkä usko, että tästä jengistä löytyy voittajaa (vaikka painajaisissani kylläkin vierailee se Talentissa Muotitietoinen -kappaleen esittänyt riipivä-ääninen tyttöduo huomattavasti useammin). Ja ettei kontribuutioni jäisi pelkästään napinan tasolle, tässä muutama ehdotus vastaaviksi spinoffeiksi:
- Junior Bachelor, awww, se loppukohtaus, jossa hiljaisen arasti kuiskataan ”mun kaveri käski tulla kysymään sulta oisko sillä mahkui?”.
- Junior Muodin Huipulle, lapsukaiset kokoontuvat esittelemään huovutus- ja kanavatyöluomuksiaan arvovaltaiselle tuomaristolle. Voittajalle luvassa lupa siirtyä puukäsitöiden puolelle oppivelvollisuuden loppuajaksi.
- Junior BigBrother, tosin eikö tämä ole jo joka ikinen päivä HopLopissa, kamerat vaan paikalle.
- Junior Nykäsen Matti -sarjassa otetaan suurennuslasin alle ala-asteen suunnistuskisat kolmesti voittanut 11-vuotias poika, jonka hektistä elämää vanhainkodin itsenäisyyspäiväjuhlien juontokeikasta aina paikallisen K-Marketin tarjoushulabaloon mainoskuvapojaksi kuvataan 24/7. Kuuluisuuden kääntöpuolikin tulee ikävästi esille, toisinaan väsymys iskee jo ennen Salkkareiden loppua ja nukkumaan on mentävä.
- Junior Barbien-välittäjä Kaisa seuraa piinkovan koulutytön terävää bisnesälyä, kun tämä keinoja kaihtamatta vaihtaa Barbie-tarvikkeita kaveriensa kanssa, tytön lämmin sydän pääsee kuitenkin esiin herkissä halimiskohtauksissa lemmikkikoiran BlinBlingin kanssa
- Junior Diili, seurataan Vappukukkabisneksen kovaa arkea, vähiten kukkia sukulaisilleen pakkomyynyt tippuu armotta pois kelkasta. Koulu on kova, mutta palkitseva (ei kirjaimellisesti, tuotot hyväntekeväisyyteen), onko sinusta siihen?
Koska uskon tuotetutkimuksen kaikkivoipaisuuteen, lienee tällekin genrelle todella lukuisat katsojansa. Tulkaa siis esiin ja sivistäkää, miksi tuntemattomien lasten pihvinpaistamisen/estehyppimisen/tuskallisen väärinlaulamisen katsominen on hyvää ajanvietettä? Vai onko kysymys pelkästään perhekoosta, ja tulenko itse häpeillen nauraamaan tälle lapselliselle (ehe) tekstilleni, jos minulla joskus itselläni on jälkikasvua?
(kuva)