Kuinka kirjoittaa juttu ite puin -palstalle.

Vakavastiotettavien ja yhteiskunnallisesti vaikuttavien mielipidejuttujen (puhun nyt siis omistani, teille näsäviisaille tiedoksi) kirjoittaminen on ihan oma taiteenlajinsa, ja siihen ei pidä kevein perustein ja kenen tahansa ryhtyä. Kuvasinkin omaa loppuunsaakka hiottua luomisprosessiani yksitoistakohtaisella listalla, jolla avaan työmenetelmiäni tällä asiakirjoittamisen vaativalla saralla.

1. Huomaa joku kiinnostava, yhteiskunnallisesti merkittävä tai muuten vaan hersyvän hauska asia X ympäristössäsi.

2. Failing that, ota joku, ihan mikä tahansa, asia. Esimerkiksi pienet pyöreät kivet.

3. Keksi otsikko, jossa voit mielellään käyttää sekä kirosanoja ja sivistyssanoja. Otsikon ei tarvitse liittyä asiaan X, mitä sitä turhaan hifistelemään, ihmisiä me kaikki ollaan. Paitsi apinat.

4. Juo kahvia ja hykertele sisäisesti nerokkaalle otsikollesi. Toki, jos muita on läsnä, voit pyytää heidätkin katsomaan sanataiteellista mestariteostasi. Ja jos muita ei ole paikalla, naura toki ääneen. Mielellään pimeässä.

5. Mieti kaikkia vääryyksiä, joita olet elämässäsi kokenut. Se, kun naapurin Pasi söi kaikki hyvät karkit (jotka olit päässäsi varannut itsellesi) ja voitti sinut onginnassa 7-vuotissynttäreilläsi. Se, kun kaupasta on lakujätski loppu. Ja jokaikistä maanantaita.

6. Anna inspiraation tulla, ja kirjoita! Tunne flow, zen ja lievä päänsärky.

7. Lue leipätekstisi kertausmielessä. Todennäköisesti siinä lukee jotain tyyliin. ”Pienet pyöreät kivet. Vihaan.”

8. Mietiskele kivoja sanoja, joita olet aina halunnut käyttää lauseessa, mutta et ole ikinä uskaltanut. Niitä, joilla voisit hehkuttaa ylimaallista sivistyssanaosaamistasi. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi infrastruktuuri, dekagoni ja madrigaali.

9. Lue teksti kertausmielessä. Todennäköisesti katselet jotain vähän tämän tyylistä ”Pienet pyöreät kivet. Vihaan madrigaalisesti”.

10. Toista kohta 4. Tässä kohtaa voit jo yrittää noutaa yleisöä jostain kauempaakin, vaikka huutelemalla tekstiäsi naapuriesi postiluukuista ihailevien aplodien  ja kirjailija-apurahojen toivossa.

11. Tarvitset nyt enää kipeästi nasevan loppulauseen. Ei hätää, jokin huutomerkitetty kirosana hoitanee sen, perkele!

Ja kas näin, taas on yksi laatujuttu syntynyt ja kirjoittaja voi siirtyä googlettamaan lisää sivistyssanoja, syömään lakua ja harrastamaan muita oikean elämän oikeita asioita.