Lessons in laiskuus

Sunnuntai, se viikon tunnetusti parhain päivä treenata jo ennestään kovassa kunnossa olevaa laiskuuspotentiaaliaan välttämättömästi saavutettavaan huippuunsa. Esim. seuraavasti:

• Ihana kevätsää tuulettaa pyykkejä vähän ekstraa, tai siis olla hakematta niitä vieläkään sisälle
• Mmm… tortilloja, ja mikä sattuma, nyt ei tarvitse tiskata ruokailuvälineitä
• Hitaasti syöty jälkärijäätelö on vähän niinkuin pirtelöä, eikö? Ja pirtelö on vähän niinkuin smoothie, joka on terveellistä.
• Istuminen on vaarallista, parasta viettää päivästä suurin osa makuuasennossa
• Lätkämatsin kulkua voi seurata ilman aktiivista katsomista, riittää, kun havainnoi naapuriasunnosta kuuluvat tuskanhuudot. Oletan häviötä (tai jos tänään ei ollut lätkämatsia, kirvesmurhaa).
• Imuroimattomuus – ei saamattomuutta, vaan siedätyshoitoa katu-, siite- ja kaupunkioravapölylle
• Kun ei jaksa nousta keittämään kahvia, on vähän niinkuin detox-kuurilla.
• Lyhyet postaukset, jotka toisiinsa liittyvien lauseista muodostuvien loogisten kokonaisuuksien sijaan koostuvat listoista.

Itse itsensä kuvaaminen puolestaan vaati raakaa lihasvoimaa. En suosittele. Hymyilemisestä en edes ala.

Meikä laiskottelee varmana ihan liigassa. Parempi ehkä nukkua päikkärit tässä pokaalia odotellessa. Tai ehkä parempi ettei sitä tule, se on kuitenkin niin painavakin.

Löytyykö lilyläisiltä edistyneempiä laiskotteluvinkkejä, vai oletteko enemmän sellaista sokerihumalainen turbojänis -lajia?