Merkkejä siitä, että muotijuna on ajanut auttamatta ohitsesi

Nykyajan vaatteita ei voi tapoihinsa (eli DM:n maihareihin) jumittunut kolmekymppinen ymmärtää. Eipä sillä, että edes yrittäisin, mutta valitanpa vähän silti. Because I can, katsokaas.

• Swag. Swääk? Onko tämä se se ääni, kun pikkutytön tekonahkalegginsit luiskahtavat hänen istuessaan turhan vauhdikkaasti tekonahkasohvalle, tehden näyttävän perälaskun lattialle. Swääk.
• Kiilakorkolenkkarit. Helpottamaan niitä hetkiä, kun et osaa valita lähdetkö lenkille vai krebaamaan. Näillä et voi tehdä kumpaakaan. Ja mikä pahinta, nämähän ovat vain ministi muokattu uusintaversio niistä korkokenkätennareista, joita ikäiseni kauhulla muistelevat. Hrr.
• Peplum. Oletko aina halunnut ns. synnyttäjän lanteet, mutta vain vähän väärään kohtaan kehoa? Ai et vai, no saat ne kuitenkin. Frilloina.

Odotan sitä trendiä, että tämä puetaan paidan _päälle_

• Baseball-takit. Mitä seuraavaksi, mäkihyppyhaalarit arkikäytössä? Ai ei kun nekin oli jo. Sitäpaitsi nämä ovat samaa sarjaa kuin pilottitakit. Yhdeksänkymmentäluvulla jokaisessa koulussa oli yksi wnb-skinhead-tyyppi ja yksi kerronpa-taas-vaihto-oppilasvuodestani-tyyppi, ja he ovat pilanneet nämä vaatteet ikuisesti. Ikuisesti.
• Topit, joista edestä näkyy napa ja takaa ne hiissaavaat maata. Että hei, yhdistetään nämä kaksi vaatteiden tosi huonoa puolta! Two wrongs make a right, right? Kaikkihan haluavat kompastua itseyteensä ja esitellä siinä ympärikaatuessaan näyttävästi kaistaleen mahapläskiä samaan aikaan!
• Paksupohjaiset lättäkengät. Kuulkaas lapset, minun nuoruudessani näitä pidettiin, jos toinen jalka oli toista lyhyempi. Mutta se olikin sen ajan trendi. Pyrittiin näyttämään vähemmän vammaiselta, ei enemmän.

Phuu. Olen avautunut. Siis sillain henkisesti, ihan vaan selventääkseni, koska täällä on näin paljon noita mammablogeja.
(ps. omistan muuten tuollaiset paksupohjaiset lättäkengät, se ei vähennä niiden hölmöyttä, päinvastoin)