Mitä painonnostokisat opettavat elämästä

Maailman surkein penkkiurheilija (eli minä, duh) kävi katsomassa painonnostokisoja. Sen lisäksi, että kävin Lempäälän liikuntahallilla, ei ollut muutenkaan turha reissu. Opin mm. seuraavaa:

• Painonnostokisoissa ei ole kakkua. Tämä menee muistiin.
• Huutaminen kannattaa. Mitä kovempi huuto, sen parempi tulos. Samoin kannattavat muuten kokovartalotrikoot. Toimiston casual everyday, täältä tullaan.
• Toista voi kannustaa ehkä itsestäänselviltäkin tuntuvilla lauseilla. Kuten esim. painonnostokisoissa ”nosta ylös”. Ei sitä tiedä, ehkä joskus joku on nostanut alas. Tai sivulle. Käytännön elämässä tätä voi hyödyntää esim. videopalaverissa ”neuvottele nyt!!!” ja ”puhu siihen mikkiin!!!” -huudoilla.
• Kirosanat kannustavat. ’nuff said. Saatana.
• Epäonnistuminen ottaa päästä, ja se on ihan ok. Ihmiset, jotka puhuvat matkasta, eivätkä päämäärästä ovat vain tottuneet failaamaan.
• Painonnostajilla on ihan jäätävät reisilihakset. Jäätävät. En tiedä mihin tämä soveltuu talossa, puutarhassa tai toimistossa, mutta sanonpa kuulkaa silti.

Siinä Meri Ilmarinen koittaa tempaista mun maastavetopainoja suorille käsille. Vähän myöhemmin pari tyyppiä työnsi jotain 200 kiloa päänsä päälle. Kakssataa. Kiloa. Voi morjens.