Mitä sanoisin 10 vuotta nuoremmalle itselleni

10 vuotta sitten olin 26-vuotias – nuori, viaton, kokematon, sekä maailman pahuuteen tottumaton. Kiistattomana todisteena siitä, mulla oli saparot:

Voi mitä kaikkea hyödyllistä olisinkaan silloiselle itselleni voinut nykyisellä tietämykselläni ja suoranaisella viisaudellani kertoa! Miltä kaikelta kärsimykseltä olisinkaan itse itseni säästänyt. Esim:

• Mitäs siinä tuijotat? Etkö ole ennen itseäs nähnyt? Häh?
• Moi, tässä ensi viikon lottonumerot. Tai mitäs tässä kitsastelemaan, tässä parin seuraavankin. Ja lisänumerot päälle.
• Moi, olen kyborgi tulevaisuudesta, jossa koneet ovat ottaneet vallan ihmiskunnasta. Btw, tiedätkö missä John Connor asuu? *Terminator-musiikkia*
• Soittaisin itselleni kännykällä, sanoisin mystisellä äänellä: ”Olen tulevaisuuden sinä, minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa… Kuuntele tarkasti… Avain onnelliseen, pitkään elämään ja henkiseen rikkauteen on…” jonka jälkeen katkaisisin puhelun.
• Moi, olen sinä itse tulevaisuudesta. Jännää, eikö! Mitenniin ”et kai ole syönyt mun suklaita”? Ne on hei MUN suklaita.
• En sanoisi mitään, seuraisin vain joka paikkaan ja kun menneisyyden minä kääntyisi katsomaan, leikkisin tekeväni ihan muuta ja viheltelisin viattomasti.

Varmaan kehittelisin matkalla muutaman muunkin yhtä laimeasti ontuvan pop-kulttuurireferenssiläpän. Esim. Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta. Luultavasti menneisyyden ja nykyisyyden minä vain lyöttäytyisimme yhteen ja kulkisimme ympäri kaupunkia pelottelemassa muita ihmisiä.

Oikeasti siis en neuvoisi itselleni mitään (paitsi ne lottonumerot), menneisyyden tehtävä on tarjota riittävästi jälkiviisastelun aiheita tulevaisuudelle, jotta voi kuvitella kasvaneensa ihmisenä.