Nörtti kävi nörttiensi-illassa.

Sain kutsun Iron Sky -leffan ensi-iltaan. Siksi koska olen tosi vii-ai-pii ja ässä. Tai ehkä siksi, että Lilyn Kati, jolle kutsu oli oikeasti lähetetty, ei sijainnut Tampereella, toisin kuin minä ja hän hyvyyksissään luovutti kutsun minulle. En ihan just muista, että kumpi syy se nyt taas olikaan. Että leikin, että se on toi ässä-juttu. Leikkikää tekin.

Aamupäivän ohho-ja-kappas-kutsussa-lukeekin-pukukoodi-tosi-tosi-pienellä-tuolla-kulmassa-paniikkikin osoittautui aika turhaksi. Näin monen Tampere-vuoden jälkeen pitäisi muistaa, että täällä on aina joku farkkuliivissä paikalla. Toisinaan jopa muutkin kuin Popeda. Mulla oli sentään aikuisten ihmisten oikeat kengät (ts. ei-maiharit) ja laukku, joka ei ollut treenikassi.

Leffa oli sitten varsin kelvollisen natsihupaisa, vaikken sen varsinaiseen seuraajakulttiin kuulukaan. Natseja, räjähdyksiä ja huonoa läppää ja kaikki tämä avaruudessa. Siitä on monet hyvät asiat tehty.

Ja kun olin kerran oikein ns. pistänyt parempaa päälle (ts. ne ei-maiharit) pistäydyin sitten kotimatkalla siellä juhlagaalassakin. Ja sielläpä olikin ihan helkkaristi jengiä. Lisäksi tunsin kokoajan blogistisyyllisyyttä, kun en ollut välittömästi kamera tanassa kuvaamassa inspiroivia fiiliskuvia tunnelmasta. Puolisalaa ja semisti häpeissäni näpsin kuitenkin tämän antoisan kuvan omasta tunnelmallisesta ruuastani. Ja fiilismuovihaarukkakin siinä on.

Tarjoilusta sanottakaan, että jos muotibloggaripippaloissa (olen käynyt ehkä kaksissa, joten olen toki täysin pätevä tekemään tämän yleistyksen) tarjoillaan skumppaa ja pikkuisia cupcakeseja, tuolla tarjoiltiin jallushotteja ja minihampurilaisia. Kukin tehköön valintansa  voittajajoukkueesta itse. Niin, ja mainittakoon vielä, että ikuisena taktikkona olin toki ensimmäisten joukossa ruokapöydässä. Nopeat syövät, muut jonottavat.

Siinä missä muut jäivät nauttimaan ilmaisesta alkoholista, minä karkasin himaan. Dataamaan. Että kuka onkaan se tosinörtti nyt, kuka? KUKA?!

No ainakin se, jolla on työpäivä huomenna.