Oman elämänsä superhampurilainen

Tänään on hieno päivä. Erityisesti siksi, koska minä söin tänään ison ja loistavan hampurilaisen. Tampereella, Flamessa.

Ajatelkaapa, jos mulla ois näin pitkä etusormi. Sillä minä orjuuttaisin maailman. Orjuuttaisin ja nauraisin.

Ai miksi, te kysytte sankoin joukoin silmät lapsenomaiseta uteliaisuudesta ymmyrkäisinä, miksi se on niin loistava hampurilainen? No minäpä kerron.

• Hampurilainen on Tampereella, kuten minäkin. Eli minun ja hampurilaisen välimatka on kokolailla ja kaikinpuolin sopiva.
• Tähän saa kaksi pihviä. Kaksi pihviä, jotka kumpikin ovat sisältä sopivasti raakoja, eikä niitä ole tehty Saarioisten äideillä tai isillä vaan lehmällä.
• Tässä on jälkiruokatsili, jota voi rouskutella hampparin syötyään. Vähän niinkuin kiitokseksi mahalle, että se jaksoi koko annoksen. Kiitos, maha.
• Paikassa on melkein aina tyhjää, joten TTTH (Tiitin time-to-hampurilainen) on alhainen. Olen varma, että ymmärtämättömät ihmiset eivät ole kuulleet, että siellä saa hampurilaiseen kaksi (2) pihviä.
• Mainitsinko jo, kaksi pihviä? Mahtavaa!