Toisille kevät alkaa leskenlehdistä, minulle vielä varmempia merkkejä ovat seuraavat:

• Minulla on vielä pörheät talvisaappaat, mutta sympatiapalelen, kun näen jonkun paljaan nilkan vilahtavan tennareissa
• Sen sijaan, että heräisin mummomaisesti viikonloppuisinkin aamuseitsämältä, heräänkin puoli kuudelta. Kiitos, valo.
• Tilaan jokakeväiset motivaatiolenkkarit, tänä kesänä varmana juoksen kuin gaselli pitkin mäkimaisemaa. Ne viime keväänä tilaamani motivaatiolenkkarit olivat vain väärän väriset.
• Kuvittelen valheellisesti nahkatakkikelien tekevän minusta samantien rokahtavan tyylitaiturin, eikä edelleen kolmikymppistä insinööriä, mutta nahkatakissa
• Istun toimistolla ja kotona kaikki verhot ja kaihtimet auki, vaikka mollottava aurinko pimentää näytön, sokaisee silmät ja pakottaa siristelemään aika urposti. Koska kun aurinko nyt kerrankin paistaa, siitä pitää nauttia vaikka väkisin.
• Avaan  myös ikkunat, vaikka on vielä oikeasti aika kylmä. Koska on kevät ja siksi väistämättä myös lämmintä.

(kuva)