Aikuisiällä urheiluharrastuksen, etenkään minkäänlaisen kehonpaino- tai -hallintakikkailun, aloittaminen on muutenkin haastavaa, mutta omien rajoitteidensa kohtaamisen lisäksi meillä on nykyään Internet. Se on täynnä videoita, joissa ärsyttävän taipuisat lapset venyvät kaikkiin yliluonnollisiin akrobatiasuorituksiin kuten siltakaatoon ja käsilläseisontaan ilmeisen vapaavalintaiset raajat heiluen iloisasti ilmassa.

Tämähän on luonnollisesti täysin epäreilua ja ihan tosi väärin. Minä saan äänestää ja ostaa alkoholia kaupasta, joten totta kai minun pitäisi myös osata ihan kaikki lapsia paremmin. Tästä syystä minusta voitaisiin lanseerata aikuisakrobatia ja muita vastaavia taitolajeja ja -liikkeitä, joissa aikuisuuden tuomista suvereeneista eduista, kuten iästä, itsesuojeluvaistosta ja haurastuvasta luustosta on etua pienten lasten notkeuteen, nopeuteen ja ketteryyteen nähden. Esim:

• Jaloillaseisonta. Ei ehkä kauemmin, hienommin tai vähemmillä jaloilla, mutta ainakin korkeammalle. In your face, keskenkasvuinen pätkä!
• Varovaisuusparkour. Katsokaa, näin sievästi kävelen askel kerrallaan pitkin katua. Varovasti siirrän jalkaa toisen eteen, ettei nilkka taitu tai muljahda. Tylsää ja todella uncool? Kyllä, sitä on varovaisuusparkour! Se voittaa, joka noudattaa parhaiten sääntöjä ja hyväksi havaittuja käytäntöjä. Kypärä vapaavalintainen.
• Kaasupoljinvaaka. Tässä yksinkertaisessa kehonhallintalajissa suoristetaan jalka maksimaalisen kaasunpoljinpaineen aikaansaamiseksi. Huomio kiinnittyy suoristuneeseen polveen, sekä päkiätasapainoon. Ai eikö sinulla ole ajokorttia, autoa tai edes riittävää pituutta, viisivuotias voimisteluihmelapsi? NO VOI VOI.
• Riskinarviointiakrobatia. Sen sijaan, että tekisimme mitään varsinaisia liikkeitä, tässä lajissa pääpaino on arvioinnilla ja analyysillä. Mietimme, mitkä kaikki ruumiinosat voivat irrota, revetä tai muuten vahingoittua liikkeen suorituksen aikana. Sitten onnittelemme itseämme viisaasta päätöksestä olla tekemättä yhtään mitään. Ainakaan ilman tukevia ja EU:n hyväksymiä polvisuojia ja turvanastoja kengänpohjissa.

• Rautakangba. Tiedättekö sen ärsyttävän äänen, joka kuulu, kun yrität vispata kalkkeutuneita lanteitasi kuuman (tai edes taskulämpimän) latinotyylisesti? Joo, juuri se ”eissaa…” omasta suustasi. Noh, tässäpä laji, joka on tehty meille rautakangille. Kotimaisen haitarimusiikin tahtiin nyökkäilemme tasatahtiin päätämme ja totetamme kädet niskaa hivellen ”onpa tämä muuten jumissa, kuuntele nyt sinäkin, mikä rutina”.
• Tai Chitten Ei. Itämaisen taistelulajin uusi suunta, jossa keskitymme miettimään, mitä kaikkea voisimme jättää tekemättä, jotta rypistäisimme treeniasupyjamiamme kaikkein vähiten. Edistyneemmillä tasoilla piiruntarkasti pestyä ja silitettyä pyjamaa ei enää edes tarvitse ottaa treenikassista. Ah, mikä nautinto siisteydestä ja järjestyksestä pitävälle keholle ja mielelle!

(kuva)