Sen lisäksi, että me 80-luvun lapset hiihdimme kouluun kesät, talvet (tai vielä pahempaa, meidät tuotiin ihan koulun eteen isin beessillä Ladalla), meidän elämässämme oli muitakin ilmeisiä vastoinkäymisiä ja haasteita, kuten todella pienet karkkipussit. Ja katsokaa nyt vaikka näitä silloisia lasten tv-ohjelmia. Nykyisistä lasten iPad-peleistä pienokaiset saavat sentään vain epilepsian ja kroonisen jännetuppitulehduksen, mutta nämä 80-luvun traumat viiltävät syvältä.

• Hapsiainen. Niin, käsi, jolla on sormessa irtosilmät seikkailee tyhjässä akvaariossa. Totta kai. Miksei seikkailisi? Mutta miettikö kukaan, miksi Hapsiainen on yksin akvaariossa? Miettikö? Onko se syntynyt siellä ja vain verenhimoisesti teurastanut kaikki kaltaisena, mukaan lukien omat vanhempansa. Vai oliko Hapsiainen saatanallisine mielitekoineen kenties vain teljetty akvaarioon, kuten se tyttö elokuvassa The Ring?
• Nalle Luppakorva. Hei lapset, nallella on erottuva fyysinen vamma ja hänen ystävänsä luonnollisesti nimeävät hänet sen mukaan!
• Timo Taikuri. Syy, miksi 80-luvun lapset eivät voi ymmärtää nykyhipsterien ironiaviiksiä. Tai rusetteja. Tai lakkeja. Tai henkseleitä. Hetkinen… Timo Taikurihan ON nykyhipsteri.

• Sormileikki. No sehän on pari kättä hillumassa mustaa taustaa vasten! Ooo-kei, siis mikä juttu tämä käsifetissi oikein oli silloin 80-luvulla?
• Olipa kerran elämä. Ah, ei siis pidä huolestua näistä äänistä päässäni, ne ovat vain nuo murhanhimoiset ystävämme, valkosolut. Paras tehdä, kuten ne käskevät.
• Lohikäärme Justus. Hidasälyinen lohikäärmelapsi, joka ei oppinut mitään helposti. Jos tuntuu, että kaikki sarjat 80-luvulla oli suunnattu heikkolahjaisille, joilla oli vaikeuksia oppia mitään, tuntuu oikein. Jos joku oli puolasta ostetuissa tv-sarjoissa tosi terävä, se oli varmana myös leuhka, paha kapitalisti, eikä juuri ikinä osallistunut rauhanmarsseille.

Just sayin’.

(kuva)