Voin tehdä tämän heti selväksi, suhtaudun blogimainontaan aika perusnihkeästi. En lue blogeja ostomielessä, ja hyvin harvassa blogissa mainossisältö on vaikuttanut minulle millään tavalla blogin tasoa nostavasti. Minä lähtökohtaisesti näen mainokset siis ensisijaisesti bloggarin ansaintamenetelmänä, en palveluksena lukijalle, eli minulle. Minusta kokonaan sponsoroitu mainossisältöpostaus on kuin mainoskatko, ja olisi ihan äärimmäisen kiva tietää, milloin se alkaa ja milloin se loppuu. Ihan vain siksi, että voisin halutessani käyttää aikani muutoin. Ja minähän haluan.
Asiasta on tekeillä ehdotus yhteisiksi pelisäännöiksi ja tämä on minusta älyttömän hyvä asia. Vaikka ette kysyneet, kerronpa miksi.
Blogin lukijana minua, edellä mainituista syistä, ehdottomasti palvelee se, että postauksen alussa näkyisi merkintä ”mainos”. Tiedänpä ainakin, mitä menen lukemaan. Se, että tiedot olisi myös eritelty postauksen lopussa tarkemmin, on minusta myös hyvä asia.
Toisaalta, itse bloggaajana näkisin jopa niin, että selkeät, yhteisesti sovitut merkinnät postauksen alussa ja lopussa antaisvat enemmän vapauksia sen itse (mainos)tekstin laadun ja sisällön suhteen. Ei tarvitse enää kierrellä ja väkerrellä niitä ”tämä on laina, jota ei tarvitse palauttaa” -kiertolauseita ja kapulakieltä itse tekstiin, vaan nämä tiedot olisi kerrottu pois alta omissa osioissaan. Itse tekstissä saisi vapaasti ”kotiuttaa” ja antaa ”postin tuoda” minkä ehtii, omaan kirjoitustyyliinsä sopivasti. Minä itse teen (ja saan) melkoisen vähän mainosyhteistyötarjouksia ja niitä harvojakin monesti kartan, koska niiden toteutus olisi nykyisellään jotenkin melkoisen kökköä. Pitää miettiä, että miten tekstin sekaan saisi sujuvasti kaiken informaation siitä, mitä on saatu, mistä ja keneltä. Yhteisen tavan sopiminen poistaisi minulta taakan keksiä tämä itse.
Kaikki toki eivät suhtaudu näin nihkeästi mainonnan ja bloggaajan oman hengentuotoksen sekoittumiseen. Monet lukevat varmasti maksettua sisältöä uutuustuotteista ihan mielellään. Ja hyvä niin. Tällaisista ihmisistä ohjeistus voi tuntua aliarvioinnilta ja häiritsevältä alleviivaukselta, ymmärrän kyllä tämänkin näkökohdan. Minusta on kuitenkin mahdollista toteuttaa mainossisällön erottaminen selkeästi ilman, että se häiritsee kenenkään flow’n kaltaista lukukokemusta.
No mutta entäs ne ikävät toistuvat tekstit postauksen alussa, kyllähän ne alkavat häiritsemään? Minusta tämä on tottumiskysymys, samaa sarjaa kuin vaikka tv-kanavien logot ylänurkassa lähetysten aikana. Kun siihen tottuu, ne eivät häiritse, ei niitä välttämättä edes näe. Tieto vain on saatavilla, jos sitä kaipaa.
Toinen puoli tästä ongelmasta on minusta lähinnä visuaalinen; asettelu- ja toteutustapakysymys. Esimerkiksi täällä Lilyssä tähän olisi (minusta) jopa mahdottoman kiva ratkaisu, jossa sivupohjaan voisi tehdä tuollaisen nykyisinkin otsikon vieressä näkyvän vesileima-kuvakkeen ”sponsoroitu/sisältää tuotesijoittelua/mainoslinkkejä”-tyylillä, jonka voisi bloggaaja itse postausta kirjoittaessa valita päälle/pois. Samaan syssyyn voisi liittää postauksen muokkaukseen tekstialueen, johon voisi syöttää postauksen lopun informointiasiat ja tämä tulisi automaattisesti näkyviin postauksen loppuun esim. harmaalla tekstillä, jolloin ne erottuisivat leipätekstistä, mutta olisivat kuitenkin luettavissa niin tahtoville. Tällä toteutustavalla nuo alkutekstit muuten eivät nousisi edes syötteenlukijoihin, esim. blogloviniin, vaan sinne nousisi varsinaista sisältöä.
Mutta onhan se nyt ihan kamala vaiva ja hankalaa! Tekstinpätkä tai muu merkintä postauksen ylä- ja alaosaan. Oikeasti? Vaiva? Ei ole.
”Niin, mutta ei naistenlehtienkään tarvii.” Esimerkiksi naistenlehdistähän (tai yrittäkääpä lukea jotain fitness-lehtiä) suoraan jo tietää, että kaikkea sisältöä kannattaa lukea markkinointilasit tiukasti naamallaan. Blogeilla ei tällaista lähtökohtaa ole, vielä. Suurin osa blogeista toimii edelleen ilman sponsorointia, ilman rahallista tukea, ilman klikkimainontaa. Se, että säännöstö on löysä naistenlehdissä, ei ole kestävä perustelu sille, että blogimaailma tarvitsisi perseillä samalla lailla epäuskottavaksi mainossisältölällyksi. Se on nimenomaisesti perustelu sille, että asiat voi tehdä myös paremmin. Fiksummin.
Etenkin, kun monen bloggaajan näkökulma näyttää olevan ”jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään”. Näin toimimisessa ei minusta ole mitään vikaa, mutta tällöin erityisesti minusta kaivataan selkeää ilmoitusta sponsoroidusta sisällöstä. Lisäksi minusta se, että ostatko tuotteen itse, vai saatko sen lahjaksi ihan oikeasti vaikuttaa sen arvosteluun. Vaikka se itse tuote olisi kuinka hyvä tai suorastaan taianomainen. Etenkin, kun kyse harvoin on elämiselle tai olemiselle välttämättömästä tuotteesta, vaan esim. viidakon ääniä soittavasta yövalosta tai ylihinnoitellusta kokovartalovillahaalarista. Näistä harvoin tulee bloggarien arvioitua, onko se tuote kenellekään ostamisen arvoinen tai tarpeellinen ylipäätään.
Minusta jo pelkkä palkkion saaminen blogikirjoituksista, edes ilman sen kummempaa sisältökontrollia, muuttaa bloggausta. En minä bloggaa enää ainoastaan silloin, kun minulla on erityistä blogattavaa. Bloggaan toisinaan ihan vain siksi, että täytän sopimukselliset vaatimukset (terveisiä vaan niille lukuisille kissakuvapostauksille). Välillä minusta jopa tuntuu, että tätä mainos- ja palkkioasian esiintuomista kammotaan osittain sen takia, että olisi jotenkin ärsyttävää oikeasti nähdä, paljonko sieltä blogin sisällöstä on maksettua sisältöä. Tai myöntää, että kyllä, meikähän saa näistä paskaläpistä rahaa (itsehän olen tästä oudolla tavalla jopa aika ylpeä). Toinen pelko lienee se, että jätetäänkö postaus lukematta, kun se on heti alussa helposti erotettavissa mainokseksi. Jos näin on, nämä eivät minun mielestäni ole ollenkaan hyviä syitä vastustaa tällaista käytäntöä.
Kun bloggaaminen kerran on kunnon työtä, tehdään se työ kunnolla.
(toisenlaisia näkökulmia asiaan löytyy ainakin: Pupulandiasta ja WTD:stä)
