Olen aikuinen ja minulla on karkkipäivä, eli paras päivä viikosta. Toisinaan joku esittää mielipiteen, että karkkipäivä on oikeastaan aika lapsellista ja reilusti täysi-ikäisyyden (ja keskiluokkaisen elämän) kynnyksen ylittäneen ihmisen pitäisi toteuttaa itseään kohtuullisesti ja hilliten itseään karkinsyönnissäkin. Tämähän on tietysti täyttä puppua. Yhdestä pätkiksestä tulee lähinnä paha mieli, ja joku ”pala tummaa suklaata päivittäin” karkkipäivän korvaajana sekä naurattaa, että itkettää. Ja se jos mikä on hankalaa yhtäaikaisesti.

Tässä lisäksi muutamia eriteltyjä perusteluita siitä, miksi karkkipäivä on aikuisenakin aivan totaaliässä valinta.

• Voit ottaa henkisen niskalenkin lapsuusajan ihan epäreilun pienistä karkkipusseista (ja silloinhan oli myös jotain, joita kutsuttiin ”askeiksi”)
• Ei tarvitse ”tuoda tarpeeksi kaikille”, itseasiassa mitä enemmän on itselle, sen parempi. Karkki on siinäkin suhteessa vähän niinkuin raha. Kuten myös siinä, että molemmat tekevät ihmisen onnelliseksi.
• Nykyään voi ostaa kaikki karkit, mitä vain tahtoo (ja toisinaan voi jopa kierrellä useita kauppoja, eikä kukaan tule muistuttamaan, että ”kello on tiiti jo melkein yhdeksän, ei me enää voida mennä viidenteen kauppaan katselemaan uutuuskarkkeja.” Pfft.), eikä turhaan tarvitse miettiä ja hyvää karkinsyöntiaikaavievästi valita, mitä viikkosuolarahallaan ostaisi. Tämä karkkihoardaus muuten kannattaa tehdä erityisen näyttävästi selväksi niille lapsille, jotka arpovat viikkorahoistaan säälikarkkejaan. Köyhät.
• Aikuisena ylettyy kaupan karkkihyllyn korkeimmillekin osioille. Tosin kannattaa huomioida tämä lisäponnistelu lisäkarkkeina, että energiatasapaino säilyy.
• Karkkikaappi. Juuri se, jota kauhistellaan tositeeveessä, että ”miten noi voi”. Minulla on sellainen, ja se on aina valmiina!
• Nykyään karkit ovat paljon överimpiä, joten tavallaan hyvä, että jäi ei-niin-piilevä karkkivajaus lapsuudessa. Ei silloin löytynyt perhekoon toffeesuklaalakupopcorn-deep-fried-nuts -sekoitusta. Ja jäätelössäkin möykkyjen ja sattumien määrä oli huomattavasti pienempi kuin sen jäätelön. Ihan väärin tehty, siis.
• Aikuisena on isompi maha, ja siten voi syödä paljon enemmän. Paaaaaljon enemmän.
• Ja tärkeimpänä: karkki menee suoraan hauiksiin (ei näkyvillä kuvassa, pitää siis syödä enemmän)

Ai karkkipäivä lapsellista? Äitis oli kun sut sai, nii.

1. Omat kengät eteisessä. Miten se ultrakevyt juoksukenkä voikin painaa niin vähän jalassa, mutta niin paljon varpaan osuessa siihen ulkopuolelta? Kiitos vaan, kenkäinsinöörit. Ja jos ne olisivat edes sen jonkun toisen kengät, olisi edes tuo salaperäinen ”joku”, jota voisi kuuluvasti syyttää. Nyt vaatii ihan todella paljon kekseliäisyyttä, että osaa kääntää tämän toisen syyksi. Ja parastahan koko hommassa on, että vaikka niihin kompastuu kerran, kenkiä ei silti nosta pois kulkureitin tieltä. Ei tietenkään. Miksi jättää hauska vain yhteen kertaan?
2. Kynnykset sisätiloissa. Nuo talonrakentajien käsittämättömän iivil tapa kostaa kärsimänsä vääryydet viattomalle ihmikunnalle, joka hengaa siinä talossa. Pistäisivät samalla vallihaudan krokotiileillä tai jonkun jamesbondmäisen kidutusvirityksen. Parhaassa tapauksessa saa kolme kovaa kerralla: varvastuskan, huomiotaherättävän kovan kaatumisäänen molemmat kaatuen naamallesi kerien. Niin ja saatatpa vielä ässänä hihassa rikkoa asian, joita kannoit kädessäsi. Ainakin se vierii jonnekin täysin tavoittamattomiin sohvan alasivunurkkaan.
3. Ilma. Because I can. Pro-tip: jos katsot ylösnoustessasi taaksesi syyttävästi, muut luulevat, että tielläsi oikeasti oli jotain, mihin kompastua.

Lista on hypoteettinen, täysin keksitty ja ihan siis mun mielikuvitusta. Eikä sillä ole yhtään mitään tekemistä tämän päivän kanssa. Ei sitten niin mitään.

Minullehan ei käy näin juuri koskaan.

(kuva)