Satuinpa tässä bongailemaan Lilyn etusivun sivupalkista otoksen viimeisimmistä kommenteista. Ei varmaan tarvitse piirto-ohjelmalla havainnollistaa, mitkä kommentit kiinnittivät huomion.

Vähän niinkuin laihdutuspostauksissa pitää aina mainita, että ”itsehän en ole ylipainoinen”, tulee anonyymikommenttipostauksissa todeta, että ”itsehän saan lähes pelkästään kivoja kommentteja”. Näin on, ja arvostan, jos tilanne pysyy samanlaisena.

Pitää silti sanoa, että aina kun ilmoituksessa lukee ”Vierailija on kommentoinut postaustasi”, jopa mustasydäminen ja krokotiilinnahkainen minä kokee pienen pelkopiston. Mitä jos siellä on jotain ilkeää?

Niinä harvoina kertoina, kun joku on jotain ikävähköä kommenttiboksiini laittanut, on se minulle aiheuttanut lähinnä harmitusta siitä, että hyvä tilaisuus vittuiluun on mennyt ihan hukkaan. Enkä saata käsittää, että miten ”olet tommonen nörtti ja tosi maaltakin” -kommentti esimerkiksi voisi olla mitenkään ilkeä. Itsehän nauraskelen täällä blogissa asialle päivittäin.

Useimmiten sitä tuntee varsin pistävää myötähäpeää sen täysin tuntemattoman ihmisen puolesta, joka sen sijaan, että vain lopettaisi lukemisen, sulkisi selaimen ja menisi jonnekin olemaan oikeasti, ottaakin näppäimistön käsittelyynsä ja yrittää opettaa jotain blogistiparkaa elämään. Tulee varsin epäpalkitseva elämä.