Lucia-neito

Tämä nyt on varmasti hölmöin perinne missään ikinä (tai no se härkäjuoksu ehkä vetää vieläkin suuremmat pisteet). Jollekin hyväuskoiselle pikkutytölle kynttilät ja pari oksaa päähän, sairaalakaapu päälle ja lumeen marssimaan pistävän korkealta teemabiisiä laulaen. Tarkemmin ajateltuna, tämähän kuulostaa vähän samanlaiselta jutulta kuin se, kun kerroin pienenä pikkuveljelleni, että vesirokkoa ei tule, jos juoksee alasti isin kalsarit päässä kolmesti talon ympäri Ritari Ässän tunnusmusiikkia huutolaulaen. (Vesirokko onneksi vei veljeltä sen verran voimia, että jaksanut kovin pahasti kostaa siinä raapiessaan.)

Ja ymmärrän kyllä, että entisnä köyhina aikoina pyhimysmäistä sädekehää mallinnettiin kyntitlöillä, mutta eikö nykyään jo löytyisi edistyneempääkin, ja etenkin näyttävämpää, pyrotekniikka. Mites esim. palavapäinen Lucia-neito. Sitä paraatia minäkin menisin katsomaan. Ja laulaisin jopa mukana.

Joulukuusi

Mahtavaa! Kuollut kaninpissintuoksuinen ihan aito metsäläisäelämys varisemassa hitaaseen, väistämättömään kuolemaansa olohuoneeni nurkassa. Ja minä nautin joka sekunnista. Nautin ja nauran. Yksin. Pimeässä. Mwahahahahaa.

Koristelkaamme tämä elävä kuollut siis makaaberisti kaikella kiiltävällä ja naisellisella, kuten olisimme jonkun edesmenneen musikaalidiivana uransa tehneen showbisneksen lemmikkitransvestiitin hautajaisissa. Tarvitseehan sitä ihmisen kerran vuodessa olla kuusille sitä, mitä Hannibal Lecter ihmisille. Seuraavaksi: fava beans and Chianti.