Joulukoristeet.

• Kiiltävät hopearimpsut. Kerrankin löydän muoviasyövän kissani oksennukset helposti. Ketjussa, etten sanoisi.
• Enkelit. Kas, kuollut siivekäs mutanttilapsi olohuoneessani, miten somaa.
• Olkiset rumuudet. Niin lapseni, kun minä olin pieni, meillä tehtiin joulukoristeetkin oljesta itse. Kyllä, oljesta. Sellaisia rumia todella surullisen monimutkaisia himmeleitä, jotka eivät esittäneet mitään, ja jos esittivät, niin korkeintaan pukkeja.  Etkö olekin iloinen, että sinulla on Internet?
• Pallot. Christmas balls, niitä tarvitaan kun sanot 11-vuotiaalle esiteiniyden kanssa häviöllä painivalle kummipojallesi, ettet ostanutkaan hänelle uutta pleikkaria ja Cheekin leyvä, vaan Viisikko-kirjan ja nokkahuilun. Sivistys sattuu, pentu.
• Kynttilät. Palovaara kotonasi. Noh, enää ei tarvitse tupakoida sängyssä!
• Huopatontut. Mitäpä tylsää voisin askarrella itse kankaasta, jonka olemassaololle ei ole tarkoitusta, mutta jostain käsittämättömästä syystä omistan sitä silti määrissä? No mutta ikuisesti päämääräänsä saavuttamatta juoksevan tonttuprofiilin, tietenkin. Ehkä se juoksee karkuun noita scaryass enkeleitä.
• Paperiset lumihiutaleet. Ai mitenniin ”Kiva kun olet antanut vammaisten lasten askarrella?” Ei täällä ole mit… Hei! Hetkinen!.

Jouluostosruuhkat

Nyt on se aika, kun erityisen lähimmäisenrakkaiden ja läheisyydenkaipuisten kannattaa suunnata kauppojen aukioloaikaan kaupungille. Meidän muiden sitten ei.

Esimerkiksi seuraavat ihmisstereotypiat voi ostoshurmiossaan kohdata:

• Erkki ja Liisa, tosi maalta, jotka pystähtyvät keskelle kulkuväylää ihmettelemään kuuluvaan ääneen elämän moninaisuutta tai leipäkonetarjousta ja katsos, itsestään rullaavat portaat. Yleensä noin 5 metriä heidän perässään hiiviskelee erittäin häpeissään oleva maalaisteini Jarkko. Tosin taskulämpimänä plussapuolena tässä joukkiossa se hetki, kun Liisa huutaa vaateosaston toiselta puoleta kuuluvasti ”Jarkko, oliko ne nämä Sloggit, jotka hiersi ikävästi sinun kiveslihaa?”.
• Ulpu, vanhainkodista, joka tulee rollaattorillaan nauttimaan kadun elinvoimistavasta sykkeestä. Ja missähän osassa kulkuväylää se syke on parhaimmillaan? No ihan keskellä tietenkin! Hitaasti edeten pystyy nauttimaan koko ruuhkasta täydellisesti.
• Sirpa ja kahdeksikko, Voisi luulla että lapsiperheellä on hankala kulkea ruuhkassa, mutta onneksi on nämä pienen mantereen kokoiset kahdeksikkolastenvaunut. Kulkeutuu muuten kätevästi se citymaasturin vararengas ja uusi pakoputkikin tuolla alaosan säilytystilassa. Karjapuskuri vain puuttuu, kun tämä lauma puskee läpi tiukimminkin rynnityn ruuhka päästäkseen kiinni tarjoushintaisiin MeAndI-bodyihin ensi tilassa
• Rampe, moderni nomadi. Ihmisvilinän aiheuttama lämpö säästää vähäosaisen rahoja lämmityksestä alkoholiin.
• Gari ja Sharlotta, paikallisnuorisoa. Teini-ikäisten hyrräävä hormonitoiminta estää heitä viihtymästä sisätilaoissa. Ja mikäs sen uhmakkaan miehekkäämpi tapa voittaa nuoren Sharlotta-neidin suosio, kuin ilman pipoa ja hanskoja seisominen kaupanoven kulkuväylällä, ja äänekkäästi kiroilu. Sharlotta näyttää suosiollisuutensa Garille sylkäisemällä kurkku rohisten maahan ja ottamalla tuotoksesta kuvan Instagrammiinsa
• Luukas, lähestysseurasta. Nyt on se aika laskeutua ihmisten keskuuteen ja kertoa heille Jeesuksesta. Esimerkiksi liikennevaloissa tai kun he pystähtyvät sitomaan kengännauhojaan.
• Noin yhdeksän miljoonaa kaupunkilaista, joita ottaa päästä ja joilla on todella kiire. Siksi he ovat shoppailemassa.

Huomasitteko, siinä meni ärsytyslistalle ainakin lapset, sairaat ja vanhukset. Hyvin mä vedän.