Kesäasioita, joista voisin ahdistua, mutten tahdo enkä aio.
Nykyajan ihminen (tarkoitan tällä nyt lähinnä itseäni, mutta kuulostaa vähemmän itseriittoiselta, kun puhun muka yleisesti) on suorituskeskeinen ja herkkä ottamaan paineita loma-ajallaankin. Tänä vuonna päätin (tai siis… ”hän päätti”, typerä mukayleistäminen) kuitenkin, että ainakaan seuraavista asioista ei oteta turhanaikaista loma-ahdistusta vastaan, vaan se pistetään paluupostissa lähettäjälle, tai annetaan jollekin pahaa-aavistamattomalle vastaantulijalle:
- Se, että ensimmäinen syysvaatekuvasto tuli jo postissa, vaikka minä en edes ole ehtinyt käyttää niitä kaikkein kesäisimpiä vaatteita vielä. Niitä, jotka ostin viime talvena tulleista kuvastoista.
- Vähän se, että edellisen kohdan syysvaatteet näyttivät ainakin hetkellisesti kivammilta kuin em. kesävaatteet.
- Se, että on jo heinäkuu, ja mulla on vasta tosi himmeät rusketusrajat. Ja palanutkin olen ehtinyt vain ihan pikkuisen.
- Puistoskumppa, still not done.
- Hamstrasin alkukeväästä ainakin viidet aurinkolasit, koska hukkaan niitä aina jotenkin ja jonnekin, ja nyt en ole hukanut vielä yksiäkään. Sekä varastonhallinta- että ennusteongelma!
- En ole valvonut myöhään katsoen keskiyön kauhuelokuvaa, vaan sensijaan aina olen keski-ikäisesti väsähtänyt reilusti ennen niiden alkua. Lapsuuden haaveesta ”isona valvon niin myöhään ja syön niin paljon karkkia kuin tahdon” vain puolet on toteutunut.
- En ole kuullut vielä yhtään kesähittiä, jota voisin inhota. Ei siis siksi, että pitäisin kaikista tänä vuonna kuulemistani hiteistä, vaan koska en ole kuunnellut radiota tai muita kanavia, joissa sellaiselle voisin altistua. Alitajuntani ilmeisesti korjaa tätä lisäilemällä satunnaisesti inhokkibiisejä soittolistalleni.
Mutta ei hätää, olen sentään reilusti edellä laskenallisesta aikataulusta laiskottelun ja jätskinsyönnin saroilla.
Niin, ja tietty päikkärikiintiötä täytetään Maurin kanssa yhdessä.
