Suklaamunantuunausta listaihmisille

Hittoon elämänmakuinen spontaanius ja muut ihmisyyden harhat, tätä helppoon kahdenkymmenen kohdan listamuotoon kirjoitettua ohjeistusta jäykästi seuraten sinäkin voit kokea Lilyn ja Fazerin munantuunauskilpailuun osallistuessani kokemani jännityksen ja suoranaisen paniikin sekä sitä aidointa pääsiäishenkeä.

forever_alone_muna.jpg

  1. Nouda postista paketillinen mignon-munia
  2. Naura koko matka debiilisti keksimällesi ”munaa postista” -vitsille. Myös takaisinpäin
  3. Ota munat pois paketista
  4. Harkitse osallistumista kilpailuun ottamalla kuvan karvamatollesi (ei eufemismi) levinneestä kasasta pienenpieniksi palasiksi rikkoutuineita munankuoria, nimeämällä teoksesi esim. ”Länsimaisen sivisyksen nykytila”sarki.jpg
  5. Hhhehee ”munaa postista”. Hhhehehhhe.
  6. Testaa, ettei suklaamuna ole myrkytetty (standard karkkiprocedure)
  7. Suorita pitkällisen asettelu ja pystytysprosessi, samalla huomaten, miten monet kotitalouden arkipäivän esineet totaalisesti failaavat munanasetteluapuna.
  8. Ota (vihdoin) kuva ehjähköstä munasta
  9. Stormaa! (tai minun tapauksessani, keksi keskenäsi jotain tekonäppärää ja itsesi mielestä todella nerokasta)
  10. Toteuta!
  11. Tai eikun hetkinen, ensin herää siihen karuun todellisuuteen, että et enää ole seurakunnan päiväkerhossa eikä käytettävissäsi ole enää varastollista askartelutilpehööriä iloisenvärikkäistä piipunrasseista paperimassapalloihin.
  12. Ota kuulakärkikynä. Se sininen.
  13. Toteuta!
  14. Hhhehehee. Muna. Postista.
  15. Ihaile lopputulosta. Sehän olisi tosi hieno, jos olisi kädettömän lapsen tekemä.
  16. Ota kuva (tai aika useita) ja muista, miksi juuri sinun ja kännykkäkamerasi tulisi toki useamminkin osallistua kuvakilpailuihin, joissa todennäköisesti ihan kaikilla muilla on järkkärit.
  17. Totea, että pfft, eipä tässä ole itsekriittiseksi ennenkään alettu
  18. Lähetä Kuva menemään voitto tai murskavoitto  -hengessä
  19. Muna suuhun. Ehhehheeeee.
  20. ks. kohta 5

Keskustelun helmiä:
– Hei millä mää saisin tän munan pystyyn? *tirsk*
– No nyt tää seisoo ihan vinossa ja kääntyy koko ajan oikeelle! *tirsk*
– Hei, voitko nyt lopettaa noi munavitsit, tai ainakin sen niille itse nauramisen

Aikuisuus <3

Kun lähettäessäni taideteostani Lilylle sivuhuomautin, että päädyin ratkaisuun rikkinäisten munien takia, varsin kärsivällinen markkinointi-ihminen ystävällisesti totesi, että niin, säähän olisit voinut käyttää vaikka ihan normikananmunia, kun ei sitä eroa huomaa. On se vaan mahtavaa olla sekä taiteellisesti lahjakas, että fiksu.

Äänestäkää (äänestämällä voi voittaa karkkia) hianointa, tai sitten sitä minun, joka on se joka näyttää lapsen tekemältä. Ja jossa on zombeja. Piirrettynä sinisellä kuulakärkikynällä.

night_of_the_living_egg.jpg

(Jos ei siis tullut selväksi munat tulivat ilmaiseksi (*tirsk*), vain periluovaa panostani vastaan.)

Suhteet Oma elämä DIY Höpsöä

Nörtti kävi nörttiensi-illassa.

Sain kutsun Iron Sky -leffan ensi-iltaan. Siksi koska olen tosi vii-ai-pii ja ässä. Tai ehkä siksi, että Lilyn Kati, jolle kutsu oli oikeasti lähetetty, ei sijainnut Tampereella, toisin kuin minä ja hän hyvyyksissään luovutti kutsun minulle. En ihan just muista, että kumpi syy se nyt taas olikaan. Että leikin, että se on toi ässä-juttu. Leikkikää tekin.

lipuke.jpg

Aamupäivän ohho-ja-kappas-kutsussa-lukeekin-pukukoodi-tosi-tosi-pienellä-tuolla-kulmassa-paniikkikin osoittautui aika turhaksi. Näin monen Tampere-vuoden jälkeen pitäisi muistaa, että täällä on aina joku farkkuliivissä paikalla. Toisinaan jopa muutkin kuin Popeda. Mulla oli sentään aikuisten ihmisten oikeat kengät (ts. ei-maiharit) ja laukku, joka ei ollut treenikassi.

Leffa oli sitten varsin kelvollisen natsihupaisa, vaikken sen varsinaiseen seuraajakulttiin kuulukaan. Natseja, räjähdyksiä ja huonoa läppää ja kaikki tämä avaruudessa. Siitä on monet hyvät asiat tehty.

Ja kun olin kerran oikein ns. pistänyt parempaa päälle (ts. ne ei-maiharit) pistäydyin sitten kotimatkalla siellä juhlagaalassakin. Ja sielläpä olikin ihan helkkaristi jengiä. Lisäksi tunsin kokoajan blogistisyyllisyyttä, kun en ollut välittömästi kamera tanassa kuvaamassa inspiroivia fiiliskuvia tunnelmasta. Puolisalaa ja semisti häpeissäni näpsin kuitenkin tämän antoisan kuvan omasta tunnelmallisesta ruuastani. Ja fiilismuovihaarukkakin siinä on.

minihampparit.jpg

Tarjoilusta sanottakaan, että jos muotibloggaripippaloissa (olen käynyt ehkä kaksissa, joten olen toki täysin pätevä tekemään tämän yleistyksen) tarjoillaan skumppaa ja pikkuisia cupcakeseja, tuolla tarjoiltiin jallushotteja ja minihampurilaisia. Kukin tehköön valintansa  voittajajoukkueesta itse. Niin, ja mainittakoon vielä, että ikuisena taktikkona olin toki ensimmäisten joukossa ruokapöydässä. Nopeat syövät, muut jonottavat.

Siinä missä muut jäivät nauttimaan ilmaisesta alkoholista, minä karkasin himaan. Dataamaan. Että kuka onkaan se tosinörtti nyt, kuka? KUKA?!

No ainakin se, jolla on työpäivä huomenna.

Suhteet Oma elämä Leffat ja sarjat Höpsöä