Ulkona ihan yllärinä mollottava aurinko ajaa toisinaan turhan äkkinäisiin johtopäätöksiin:

”Hei, wuhuu, tennarikeli!”
”Hei, wuhuu, nahkatakkikeli!”
”Hei, wuhuu, ei tarvii hanskoja!”

Järkevimmät meistä toki soveltavat näitä kaikkia sievästi keralla, ja huomaavat seuraukset (usein: *hrr* *pluts* *hrr*) vasta, kun on ihan liian myöhäistä kääntyä takaisin. Märät sukat, jäätymistärinät ja ihan vaan pikkaisen sinertävät sormet, tyylin aallonharjalla keväällä 2012.

Kiitos lapsuusajan valistusteeveen muistan (möreällä nalleäänellä) aina varoa heikkoa jäätä. Seuraavaa sukupolvea voisi ehkä valistaa varomaan myös ennenaikaista kesävaatetusta.