Perjantain äkkirikastumisidea.

Koska viikonlopun alkamisen viehätys ei varmana vanhene koskaan (ainakaan minulla, ja siksi oletan kaikkien muidenkin olevan perjantaista yhtä lapsellisen innoissaan), olisi nyt aika lyödä tälläkin fiiliksellä rahoiksi. Isosti. Ja perustaa, ei sen enempää tai vähempää kuin, teemahuvipuisto! Tietenkin.

Kyseessä olisi totta kai Disney World- tyylinen toimisto-orjille suunnattu globaali elämyspuisto-franchise.

Työntekijöillä olisi hassunhauskat yhtenäiset vaahtomuoviasut, jotka mallintaisivat niska- ja selkävaivoja sekä kofeiinin yltiöpäisen liikakäytön aiheuttamia laajentuineita pupilleja ja oheistärinöitä. Kaikilla olisi rumat ja käytännölliset sisätoimistokengät. Kakanruskeina.

Narunvedosta voisi voittaa äärettämiä saikkulappuja ja itsestäänpuhdistuvia kahvikuppeja mukavitsikkäällä tekstillä, kuten ”Vuoden työntekijä” tai ”Toinen kahvikuppini on Porsche”.

Pääkohteena olisi vuoristoradan ja kummitusjunan yhdistelmä, joka alkaisi perjantai-iltapäivän klo 14 kahvihetkestä toimistolla, siitä sitten vaunu kolisisi raidetta pitkin eteenpäin hermostuneeseen mailivastailun, kellontuijottelun, rästitöiden pelokkaaseen luettelointiin. Taustalla kuuluisi pahaenteinen ovienpaukkuna, ikäänkuin työkaverien paikaltapoistumisäänenä. Kauhunhetkenä olisi isoa ja nakkirikasta paperinivaskaa tuova esimies, jonka kärkkyvän katseen vaunu väistäisi terävällä käännöksellä vasta ihan viime tipassa. Koko ajelu loppuisi huimaan laskuun pois toimiston hämärästä ja ulos auringonvaloon, jossa viikonlopun alkamisen ilontunne konkretisoituisi lievällä oksetuksen sekaisella ilolla.

Törmäysautojen asemaa ajaisi kauppareissu automarkettiin -simulaatio, jossa paniikinomaisesti väistellään törmäileviä ostoskärryjä ja kärttyisiä kanssa-asiakkaita, ja taistellaan tarjousklementiineistä vaikka kuolemaan asti.

Possujunan paikalla taas olisi ”Neljältä kotiin lähiöön omalla autolla”, matelutahtinen liikennesimulaatio. Se sopisi myös vauhtikammoisille,  sillä itse juna ei liikkuisi, mutta bussit menisivät siitä ohi.

Toimisto-orjaLand, ennakkorannekkeet nyt vain 30€ kappale! Montako laitetaan?

Suhteet Oma elämä Raha Höpsöä

Miten kukaan nainen voi olla kutsumatta itseään feministiksi.

Feminismi, se on juttu, joka ajaa sukupuolten tasa-arvoa, naisnäkökulmasta. Kuulostaa perushyvältä ajatukselta, vähän niinkuin rauhaa ja rakkautta, kaikilla on hyvä mieli. Kaikille tulee lisää, keneltäkään ei oteta mitään pois? Näin minunkin mielestäni. Olen feministi.

Tiedän kuitenkin aika monta henkilöä, ja naista, fiksua sellaista, jotka alleviivaavat ääneen ja erityisesti, etteivät ole feministejä. Miksihän näin? Usein varsinkin ns. oikeiden-kunnon-feministien asenne tähän on vähän säälivä ja mahtipontinen ”Raukat, ette vaan ymmärrä.” tai uhkailevan pätevä ”Kyllä sitten tyttöä itkettää, kun miehet ottavat sinulta äänioikeuden pois.”. Että vähän niinkuin siellä sivussa myönnetään, että noh, mehän ollaan hei naisia, eihän me osata ajatella järkiperusteisesti, kun ollaan niin tunneihmisiä ja sillain. Varmaan on vaan kateellinen, kun kritisoi.

Minusta tämän päivän kotosuomalaisen feministiliikkeen suurin saavutus on se, että se on saanut jopa useat naiset pitämään tasa-arvon ajamista typeränä temppuiluna ja ämmien yksinhuuteluna. Se on minusta jo aika paljon saavutettu. Ei hyvin, mutta paljon.

Voisiko olla, että naisilla, jotka dissaavat feminismiä on myös toisinaan pointtinsa erimielisyyteensä? Ehkä he eivät välttämättä edes ole eri mieltä perusasiasta, mutta toteutustavasta? Että sivustahuutelun sijaan täällä läntisessä sivistyneessä nykymaailmassa, jossa tasa-arvo toteutuu pääosin melko hyvin, voisi ollakin aika ryhtyä rakentavaksi, eikä kokoajan yksisilmäisesti toitottaa barrikadeille noususta ja kapinasta? Että olisi aika meidän naisten ihan itse ottaa omasta tulevaisuudesta ja tasa-arvoasioista henkilökohtaista vastuuta ja miettiä, mitä konkreettista voisi huutelun sijaan tehdä, nyt kun se oikeuskelpoisuus on kerran ajat sitten saavutettu? Pyytääkö palkankorotus, vaihtaako alaa, vai antaako vaikka miehen jäädä kotiin hoitamaan lasta ja etsiä itse se hyväpalkkainen työ?

Arkipäivän feminismi ei ole sitä, että laitetaan feisbuukissa lista naisten tekemistä näppäristä keksinnöistä. Ei sitä, että tartutaan lillukanvarsiin ja korvataan talonmies talonhenkilöllä. Tai käydään kerta toisensa jälkeen tv:n Kokkisodan ääressä keskustelua siitä, miksi kaikki hyvät kokit ovat miehiä (ja päädytään siihen, että kaikki kuuluisat kokit ovat miehiä). Tai ylipäätään mitään, minkä tehtävänä on todistella muille, että kylläpä naiset ovat yhtähyviä kuin miehet, kato vaikka. Se on sitä, että kaataa myös ne omat päänsisäiset sukupuolirajoitteet ja käyttää yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia olla aidosti tasa-arvoinen.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään