Nyt, kun suurin osa ihmisistä on päässyt yli siitä pakonomaisesta tarpeesta lähetellä hei-tässä-animoitu-gif-enkelistä-laita-tämä-kahdeksallesadalle-ystävällesi-tai-kuolet-väkivaltaisesti-kiertomaileja ja kuluneita mitä-eroa-on-miehellä-ja-saappaalla-vitsilistoja sähköpostilla (mielellään toki ilmoittamalla työsähköpostiosoitteeni jonnekin spämmirobotille), ovat uudet nettiajan viestinnän vitsaukset ottaneet härskisti vallan. Esimerkkejä:

Baittaus:
– Oih, mun selkä on niin KIPEE.
– …
– Auauau, kylläpä sattuu ilkeästi selkään.
– Onpas kiva ilma täällä, pitäisköhän mennä vaikka ulos.
– Ei pysty, KUN SELKÄ ON NIIN KIPEE.
– Ai miks sun selkä on kipee?
– No kun löysin kadulta kärryllisen kultaharkkoja, ja raahasin ne himaan.
– Sitä selkää voi ehkä venytellä, jos se auttaa?
– Mikset voi olla iloinen mun kultaharkoista? Oot aina noin negatiivinen.

(Oikea tapa: Jee, löysin kadulta kärryllisen kultaa!!11)

Valenegatiivisuus:
– Voi urpo, kun pitää lähtee sinne ilmaiselle etelänlomalle Länsi-Intian saaristoon, matkalaukku kuluu.
– …
– Ihan hitosti harmittaa, nyt jää säätiedotuksetkin koko viikolta näkemättä.
– …
– Kyllä tämä vaan on kamalaa, kuka nyt katsoo maalin kuivumista?
– No jos on noin hankala lähteä, mitäpäs, jos antaisit sen reissun jollekin muulle.
– Miks aina oot noin negatiivinen? Oisit iloinen mun puolesta.

(Oikea tapa: Jee, sain ilmaisen etelänmatkan!!11)

Huomiohuoraus:
– Voieivoieivoiei, miksi aina minä?
– …
– Voieivoieivoiei, mä en pysty tähän enää.Yhyhyy.
– Ai mitäs nyt on sattunut?
– No en tahdo puhua siitä.
– Miksi sitten aloitit edes puhumaan koko asiasta?
– Miks aina oot noin negatiivinen? Eihän sulle voi puhua mitään.

(Oikea tapa: Jee, poistun intternetistä, enkä puhu enää kenellekään. Ikinä.)

Aargh.