Viikon luontoääni.

Tyyppi: ”Hei, mikä toi ääni on?”

Minä: ”Mikä? En mä kuule mitään?”

T: ”No toi. Tommonen  kauhea naksuna. Hetkinen. Se kuuluu aina kun sää kävelet.”

M ”Aaai se. Se on vaan mun akillesjänne.”

T: …

Poukkoilutyttöjumpat – joskus (harvoin) more is too much (jaloissa, kengissä tai omassa yli-innokkuudessa nyt ei tietenkään ole vikaa). Taidanpa naksua palauttavalle hampurilaiselle.

Suhteet Oma elämä Liikunta

Always look on the crappy side of life.

Kunnon whine ja aito negatiivisuus puhdistaa sielua ja ruumista.Tämän voisi varmasti todistaa faktaksi jossain kliinisissä tutkimuksissa, mutta kaikki me pess realistit tiedämme, että eihän siitä tietenkään mitään hyötyä taaskaan olisi. Ja että vituiksi menisi sekin. Sen sijaan siis, että opettelisin näkemään arjen pienet kauniit asiat, jaan ärsytystäni niistä muille pilaten ne siis toivottavasti kaikilta teiltäkin.

  •  Uniikit lumihiutaleet. Hitto, ne muuten vasta on ärsyttäviä, kun ne osuvat silmään. Siinä sitten räpytellessäsi puolisokeana olet myös lumihippasen nopean sulamisen takia tuskaisen tietoinen sen symboloimasta elämän armottomasta lyhyydestä.
  • Tuulessa leijailevat muovipussit. Jumalauta, miksi ne aina osuu minun jalkaan kadulla? Kuitenkin ollut jonkun oksennuspussi tai pultsarin takapuolenalunen.
  • Terveys. No hip-vitun-hurraa, ei tänä vuonnakaan koleraa!
  • Auringonpaiste. Yksi sana: UV-säteily.
  • Linnunlaulu. Tämähän on pahempaa kuin Idols ja Kuorosota yhdistettynä. Molempien biisivalinnat on yhtä nähtyjä, mutta telkkarista ei sentään kakata olkapäälle.
  • Iloinen hymy tuntemattomalta. AAAAAA, onko mulla taas vessapaperihäntä kengässä?

 

panda.jpg

 

Mää. En. Ala.

(kuva)

Suhteet Oma elämä Höpsöä