Koska tammikuussa on aina sallittua vielä virheellisen toiveikkuuden saattelemana kaavailla ja suunnitella uutta uljasta elämää, ajattelin luonnostella itsellenikin muutaman ohjenuoran. Tänä vuonna aion siis enimmäkseen elää seuraavasti:

– Ostan enimmäkseen kenkiä ja vaatteita, joita voi käyttää myös oikean elämän tehtävissä, kuten vaikka istuessa ja kävellessä. Joka päivä cocktail-kutsuille -elämä tuskin toteutuu tänäkään vuonna. Typerät kutsuja varastavat postimiehet.

– Viikossa on enemmän päiviä jolloin en syö karkkia kuin niitä jolloin syön (ts. vanha kunnon pe-su -karkkipäivä). Koska olen iso ja aikuinen, pääosan päivän energiasta ei oikeasti tarvitse tulla suklaasta. Muka.

– Olen voimakkaampi, jos en treenipainoissa, niin ainakin jumeista valittamisessa. Same difference. En minä ole heikko. Olen vain ”erilailla voimakas”.

– Torkutuksesta aamuisin tulee kirkasvalolampun omainen lempeän henkinen herätystapa, eikä se ole laiskuutta ja saamattomuutta.

– Maanantaisin saa olla laiska ja saamaton. Ja perjantaisin, koska se on melkein jo viikonloppu. Ja viikonloppunahan se on vähän niinkuin homman nimi. Mutta tiistaista torstaihin, silloin olen todella ponteva. Tai no, en ainakaan merkittävän laiska.

– En häpeä sitä, että herään aiheeseen kuin aiheeseen aina vähän jälkijättöisesti. Esim. kirjoittaessani uudenvuodenlupauksista kuun puolessa välissä. Hitaillakin ihmisillä pitää olla huvinsa. Seuraavaksi: ”Talvi yllätti autoilijat”.

Ah. Kuulen jo henkisen kasvuni kohinan. Ei kun, no wait, se olikin pyykkikone. Noh, kasvan sitten kaikessa hiljaisuudessa.