Stressityöpäivät eivät ole parhausmiehelle helppoja.
Mun stressityöpäivät (ja -viikot) siis. Siinä vaiheessa, kun se itse kerkeää töistä kotiin, mun ja lauman vastaanotto näyttää luullakseni pikkuisen tältä:
Ei sillain varsinaisesti käy kateeksi.
Mun stressityöpäivät (ja -viikot) siis. Siinä vaiheessa, kun se itse kerkeää töistä kotiin, mun ja lauman vastaanotto näyttää luullakseni pikkuisen tältä:
Ei sillain varsinaisesti käy kateeksi.
Oho, tässähän on tämmöinen vapaapäivä ihan keskellä henkilön tavallisen masentavaa työviikkoa! Vaikka toiset viettävät tänään kovalla työllä (Minä näin teidät! Minä näin!) ansaittua darrapäivää, toiset hyppäsivät heti aamusta uusien konseptijumppien perässä salilla. Ne eivät kyllä ikinä vaihdu liian aikaisin.
Loppupäivä ihmetellään olemista hämmennysvaaleassa kesämekossa (ja sitä miten yllättävän moneen paikkaan voikaan jäädä jumiin liehuvasta helmasta) ja juodaan liikaa kahvia muinaisjäännebambimukista. Ja yritetään olla läikyttämättä jälkimmäistä edelliselle. Ainakaan kovin paljoa.
Jännitys, kuka sitä kaipaa?