Flunssasaaga lienee siis madellut epilogiinsa. Tosin ehkä tämä on oikeammin vaikka trilogia, eikä saaga. Oikeastihan tämä on harmitonta natinaa, mutta sainpahan taas kikkailtua näennäisen sivistyssanataitoni tähänkin postaukseen. Ja käytettyä sanaa, jossa on gee.

Tällä hetkellä elän siis jännittäviä aikoja tuskallisen hitaasti ja ilmeisen ylidramaattisesti kuolevan yskän kanssa (ajatelkaa William Shatneria Hamletina). Satunnaisia huomioitani elämästäni tällä hetkellä:

Yksi sana. Lohtukarkki. Ja -jätski (sen söin jo, ei kuvaa). Noh, ei flunssassa tarvitse osata laskea.

Toffeelakusuklaajokujuttu! Ei vaan voi olla pahaa. Ja jos on, valehtelen kuitenkin ettei ollut, koska toisten kateus lämmittää edes vähän.

Olen tehnyt oman osuuteni ikimetsien räjähdysmäisen liikakasvun kitkemiseksi kuluttamalla satamiljoonaa nenäliinaa. Yllättävän suuri osa noista muuten pyörii viehkon hygieenisesti sängyn vieressä tai pöydillä. Kodin hygieniahengetär olen minä.

Koska yskivänä saleilu olisi jumppaterrorismia pahimmillaan ja monta muutakin oikeasti kivaa ja etenkin ulkomaailmaan liittyvää aktiviteettia on nyt poissuljettu, olenkin käyttänyt aikani tehokkaasti tutustuen nettikauppojen uutuusvaatevalikoimaan. Sen sijaan, että olisin lukenut klassikoita, opetellut viittomakieltä tai tehnyt mitään oikeasti kehittävää. En koe tästä syyllisyyttä. Yhtään. Katson tämän tärkeäksi askeleeksi tielläni totaali-iiviliyteen.

Olen suoranaisesti kammotuttanut ihmisiä yskälläni muunmuassa hisseissä, pienissä ahtaissa neukkareissa ja etenkin täydessä junassa. Voi sitä epätoivoisten kauemmasvetäytymisyritysten määrää. Tältä siis tuntuu olla ihmishylkiö. Onneksi teillä kaikilla on nyt flunssa, senkin suvaitsemattomat ihmisvihaajat. (No ei oikeasti)

Ja kuten näemmä Annakin, olen pitänyt kevätkenkiä sisällä. Eivät ne ehkä kevääntuloa suoranaisesti edistä, mutta ainakin voi paheksua asioiden nykytilaa korkeammalta.

Vaikka tästä whinepalstasta on kovaa vauhtia tulossa eeppinen flunssasaaga, kerron silti. Flunssasaatana jatkaa itsepintaisesti elämäni sulostuttamista, joten kävin yskimässä työterveydessä. Sain hoito-ohjeeksi: Säästele ääntäsi ja lepää, eli tuttavallisemmin, shut the fuck up. Myös muilla internet-ajan akronyymeillä voisi olla käyttöä arkipäivän terveydenhoitotilanteissa. Gynekologeille WTF, psykiatreille TMI ja yleislääkäreille vanha kunnon LOL. Noin niinkuin aluksi.

Ai ei vai?

Sain myös järkyttävää sisäpiirintietoa yskänlääkkeistä. Niistä ei kuulemma oikeasti ole apua. Maailmani murentui, kaikki ne väkisin yökkien kurkkuun kaadetut lusikalliset itse pahuutta, turhaan, niin turhaan. Toisaalta, niin pahanmakuisella litkulla luulisi olevan jo plasebovaikutuksiakin. Mikään niin yököttävän lääkkeinen ei voi olla kuin todella terveellistä ja parantavaa.