Mitä käsilläseisonta opettaa elämästä

Koska haluan viettää vapaa-aikanani tehden lähinnä vaikeita ja hankalia asioita, joissa onnistumisprosentti on pieni, treenailen silloin tällöin käsilläseisontaa. Ja kas, mitä kaikkea sen kautta voikaan oppia elämästä:

  • Nöyryys. Jos luulet oppineesi jotain, huomaat viimeistään seuraavana päivänä, että a)et oppinutkaan, b)opit sen väärin c)opit, mutta unohdit jo, eikä sinulla ole enää aavistustakaan, miten onnistuit. Eipä paljon pääse ego kasvamaan.
  • Rohkeus. Koska jos tippuu päälleen tai kaatuu selkärangalleen riittävän monesta eri kulmasta, ne tasaavat toisensa, eikä vahinkoa synny. Kai.
  • Kärsivällisyys. Koska jos on minä, tulee edellinen tutuksi todella monta kertaa.
  • Kärsivällisyys. Koska tarvittava aika (eli tietenkin 15 sekuntia, eli instagram-videon kesto) on yllättävän pitkä, kun sen vääntää sormista. Eikä ainakaan ala hengittää samaan aikaan.
  • Kauaskatseisuus. Pidä paitaa, jonka helma ei valu alas. Tai siis ylös. Tämä on se tärkein.

kassari.png

Kattokaa mitä mää osa— Ei perse, miksi mun toinen käsi on tollain koukussa. Pitääpä treenata lisää. Ehkä heti. HHhuoh.

hyvinvointi liikunta hopsoa

Lilyläisten perustyypit

  • Mielipidebloggaaja. Parasta täällä Lilyssä on hyvät ja antoisat keskustelut. Tai siis se, kun joku on internetissä väärää mieltä (tai oikeaa mieltä, mutta jotenkin väärällä ja/tai ärsyttävällä tavalla) ja me mennään kavereiden kanssa inttämään se kumoon omalla jankkaamisella. Tarkoitus ei ole ymmärtää toisen mielipidettä, vaan vääntää sen paskiaisen väärä ajatusmaailma oikeaksi. Itse yleensä kirjoittelen feminismistä, kulutuskritiikistä tai muusta, joka tuo uutta suuntaa ja ajatuksia tänne kulutuskriittiseen feministiportaaliin. Paitsi tänään, jolloin teen tunteikkaan postauksen nettikiusaamisen jättämistä ikuisista arvista.
  • Persoonallinen äitibloggaaja. Asun lähiössä ydinperheessä, minulla on 1,7 lasta ja tila-auto. Mutta olen todella persoonallinen ja vapaa sielu, koska välillä käytän kotona verkkareita, joissa on Piltti-tahroja enkä laita kuin ripsiväriä.
  • Rasittunut äitibloggaaja. Asun lähiössä ydinperheessä, minulla on 1,7 lasta ja tila-auto. Olisinpa yksin kännissä Balilla.
  • Herkkä runotyttö. Pidän oman itseyteni pohdinnasta kepeillä metaforilla, ääneen itkemisestä ja vanhahtavien sanojen käytöstä teennäiseen tapaan elävöittääkseni itsestäänselviä oivalluksiani herttaisella tavalla. Olen keskivertoa syvällisempi, mutta onneksi minulla on siihen päivisin paljon aikaa, koska kolmestatoista kulttuurihistorian tutkinnostani huolimatta en löydä työpaikkaa. Tässä kuva varpaistani.
  • Feministi isolla äffällä. Nykyfeminismin suurin haaste ei ole meidän arkipäivän tasa-arvo tai naisen asema muualla, vaan se, jos joku väittää, ettei ole feministi. Tai on eri mieltä feminismi sanan semantiikasta, vaikka muuten ajattelisikin samoin kuin minä. Niin ja väärällä lailla feministit, nekin ovat muuten iso ongelma.
  • Lilyn toimitus. Me Lilyssä ollaan siis tämmöinen sisarellinen yhteisö, eli kuten kaikissa ämmälaumoissa, meilläkin on rakennettu kummallinen hierarkinen nokkimisjärjestys, jota emme enää edes itse ihan ymmärrä. Jos me tykätään sun blogista, se näkyy enemmän etusivulla, paitsi jos sulla on lapsia. Sitten se näkyy kahdesti. Ihan vaan koska voi. Btw, tässä 9000 uutta blogia, joista me tykätään. Ai miksi? Ei kerrota. Mutta kohta Virpi Salmi tulee sanomaan jotain hauskaa.
  • Treenibloggaaja, vela-bloggaaja, viihdebloggaaja, tiedebloggaaja, kirjallisuusbloggaaja, teknobloggaaja. Hei, ollaankohan me täällä Lilyssä ollenkaan, kun meitä ei kukaan huomioi? Huhuu?
  • Tyylibloggaaja. Koska blogini on omavalintaisesti kepeä, saan luonnollisesti eniten karmean tylyjä vihakommentteja koko Lilyssä. Sydämeni itkee verta sponsorilaukkuuni sponsorimatkallani *yhteistyössä Nessu*.

funny-pictures-good-evil-cats.jpg
Ja sitten on vielä vittumainen nillitysbloggaaja, mutta meitä on onneksi vaan yksi. Ei kestä kiittää randomista kissakuvasta.

suhteet oma-elama hopsoa