Villasukat ja collegehousut. Eikä sillain kalliina design-versiona tai mukamas erityisen laadukkaina. Vaan villasukkina ja collegehousuina. Kahvitahrat kiva ylläri. Pyjamakin käy.
Silmäpussit. Teknisesti ottaen ne eivät ole vaate, sanotte, mutta tepä ette ole nähneet minua maanantain aamukasiksi buukatussa palaverissa.
Neuletakit, jotka pitävät kuosinsa, vaikka niiden helman yli rullaa toistuvasti toimistotuolilla. Voisi luulla, että tämä olisi itsestäänselvyys, mutta ei. Toisaalta, nyt mulla on useita akryylisiä batman-viittoja. Ei paha sekään, ei paha. Voisin alkaa taistella rikollisuutta vastaan. Esim. sitä, että buukataan palaveri maanantaiaamuksi.
Toimistokahvi. Värinä, kuosina ja selviytymiskeinona.
Treenikassi läppärilaukkuna. Jossa on ehkä ihan vähän likaisia treenivaatteita ja vetoremmit. Ja satunnaisesti työkoneelle vuotava vesipullo.
Ne sellaiset ilmallatäytetyt kumiset sumopainijapuvut. Koska tämä on mun postaus ja saan toivoa mitä haluan. Nii kerta.
Koska pidit oman lomasi viikkoa muita myöhemmin, palaat takaisin keskelle aktiivista työntohinaa ilman käynnistysvaikeuksia ja alkukankeutta. Tai siis helvetillinen kiire ja tukkeutunut inbox, to-mei-tou, to-maa-tou.
Jos säädät sähköpostin, pikaviestimen ja kalenterin muistutusäänet oikein, voit melkein kuvitella tietokoneesi laulavan sinulle pikkulintujen orkesterin lailla.
Kaikki on kuten ennenkin ja siten ei ainakaan huonommin. Eli kukaan ei ole edelleenkään keksinyt videoneuvotteluvälinettä, joka toimisi alta 17 minuutin rykimisen ja ”kuuletteko-entäs-nyt” -monologin.
