Koska siitä näemmä on tullut turhankin jatkuvien duunireissujen takia melkeinpä toinen koti, kirjoitan täten avoimen Pasilan asema -appreciation postauksen.

• Aina on beer o’clock. Ei väliä oletko asemalla kahdeksalta aamulla vai kolmelta iltapäivällä, aina siellä kulkee jengiä kaljatölkit kädessä ja tunnelma vaihtelevan korkealla, kuten millä tahansa juhannusfestareilla.
• Rento meininki. Pasilan asemalla ei vanne kiristä. Mitä se nyt niin justiinsa, jos esim. unohtaa pukea kengät. Tai housut.
• Luonto keskellä kaupunkia. Tai ainakin pistävä pisinhaju.
• Vertaistuki. Aina on joku, jonka juna on vähintään yhtä myöhässä kuin sinun.Tai vielä parempaa, enemmän.
• Vertaistuki. Aina on joku, jolla on vähintään yhtä paska päivä kuin sinulla.  Tai vielä parempaa, enemmän. Muistamme esim. sitä tämänpäiväistä Subwayn työntekijäparkaa, joka pudotti taidolla ja huolella kootun, vain pakkausta vaille olleen patongin lattialle. Ja sitä minun edellä olevan leipää odottaneen nälkäisen asiakkaan sisäänpäin tukahdutettua äänetöntä huutoa.