Todellisia kodikkuusvinkkejä

Kun aktiivisesti potee jo useamman viikon kestänyttä keskivakavaa koti-ikävää reilun kilometrin päähän, ja kissaikäväkin alkaa kohota ennennäkemättömiin mittoihin, on aika ottaa kovat keinot käyttöön, ja tehdä itselle kotoisampi olo. Väistykää valheellisesti viihtyisät gerberat ja puhtaan raikkaat valkeat lakanat, täältä tulee kunnon kotoistamis- ja kissastamisvinkkejä:

  • Kasaa pino lukemattomia sanoma- ja aikakauslehtiä sekä avaamattomia mainoskirjeitä (jotka tulevat ei mainoksia -lapusta huolimatta) häiritsevästi oven eteen. Näin joudut joka aamu astumaan niiden yli, mutta et silti vie niitä paperinkeräykseen
  • Laita laskut ja muut tärkeät kirjeet samaan pinoon, koska ”muistat varmasti ottaa ne siitä”.
  • Pidä vaatehuoneesi”niillä hyvillä hyllypaikoilla” vaatteita, joita säästät johonkin erityistilaisuuteen, jota ei koskaan tule, tai vaatteita, jotka eivät ole yhtään tyylisiäsi, tai joissa on käyttömukavuutta haittaava vika.
  • Kasaa sen sijaan käyttövaatteet lattialle pyykit ja käyttökelpoiset iloisesti sekaisin ja rutussa
  • Pyydä, että parempi puoliskosi kynsii em. vaatteisiin reikiä leikkiessään niillä iloisasti
  • Pyydä, että parempi puoliskosi herättää sinut aamuisin (noin kaksi tuntia ennen kuin pitäisi) kynsimällä poskeasi leikkisästi ja huutamalla äänekkäästi tyynyn ja muun irtotavan heittoetäisyyden ulkopuolella. Hän voisi myös vain juosta ylitsesi, kun nukut, jonka jälkeen hän vetäytyy nurkkaan nuolemaan takapuoltaan ja odottamaan, että teet hänelle aamiaista
  • Oksenna itse aamuisin lattialle. Tiputa lätäkköön tupollinen irtohiuksia ja mahdollisesti muutakin karvoitusta. Kun parempi puoliskosi mulkoilee sinua ikävästi, vetäydy nurkkaan nuolemaan mielenosoituksellisesti takapuoltasi, kunnes hän on tehnyt sinulle ruokaa.
  • Kun teet töitä koneella, pyydä, että parempi puoliskosi tulee istumaan näppäimistölle. Ja pysyy siinä.

Aah, there’s no place like kissankarvainen roskakas home.

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä

Ihmisiä, joilla on varmasti kurjempaa kuin minulla

Sain viime postaukseen kommentin, jossa kehotettiin vierailemaan syöpäosastolla (en muuten tiennyt, että sinne saa noin vain mennä hakemaan perspektiiviä), kun kehtaan kitistä putkiremontista omassa blogissani. Jos nyt kuitenkin jätän huomiotta sen poliittisen korrektiuden, että syöpäpotilaita ja heidän elämäänsä avoimesti käytetään absoluuttisen, täysinäisen ankeuden vertauskuvana ja keskityn siihen, että kyllä, maailmassa tosiaan on paljon ihmisiä, joilla menee huonommin kuin minulla. Esim.

  • Tyyppi, joka kirjoittaa juttuja julkkisten peräselluliiteistä iltapäivälehden internet-versioon. Perseinen työ.
  • Tyyppi, joka haki perseselluliittikirjoittajan paikkaa, muttei päässyt.
  • Tyyppi, joka lähettelee mulle sähköpostilla tarjouksia peniksen suurennuspillereistä. Ähäkutti, mulla on jo tarpeeksi suuri penis.
  • E-type -fanit (Jos olet Cheek-fani, tuet trendikkäästi tyypin ”omistautuneisuutta ja intohimoa” ynisevälle epämusiikille, mutta E-type-fanina olet vaan joku menneisyydessä elävä luuseri, joka diggaa sysipaskaa musiikkia)
  • Tyyppi, joka lukee ja kommentoi blogeja vain löytääkseen tilaisuuden opettaa bloggaajaa elämään. Ainakin sulla riittää työmaata.
  • Tyyppi, joka edellisen kommentin minkälaisen tahansa vastauksen luettuaan ajattelee ”No tais osua hermoon, nii”.
  • Tyyppi, joka kommentoi edellisen ja pitää sitä fiksuna argumenttina

 

text-messages-fail-eccbc87e4b5ce2fe28308fd9f2a7baf3-1600.jpg

Nii. Nii.

Suhteet Oma elämä Höpsöä