Hellepäivä, mikä ihana tekosyy tehdä puolivillaisia karvalakkianalyysejä tuntemattomista ohikulkijoista säälittävän heppoisin perustein.

Mikromittaiset farkkusortsit. Käännän toisetkin posket, niinhän sitä lapsena pyhäkoulussa opetettiin. More is more, poskissakin. Jos joku sanoo, että pukisitko hei housutkin, se on itse. Kateellinen. Ja läski.
Polvimittaiset city-shortsit reisitaskuilla. Ei sitä koskaan tiedä, koska tarvitaan esim. sveitsin armeijan monitoimiveistä, tahi tätä kaminaa, jota kätevästi taiteltuna säilytän yhdessä näissä moninaisista taskuistani. Nämähän ovat vähän kuin housujen joulukalenteri. Hei, onko tuo L-koodin kausiopas taskussasi, vai oletko vain iloinen nähdessäsi minut?
Hulmuavat pellavahousut. Olenko menossa Miami Vice -teemabileisiin vaiko vain tiedostavan vaatetuksen reilunkaupan seminaariin? Ette ehkä koskaan saa tietää.
Leggingsit ja hame. Minäpä puen tämän vaatemaailman mulletin. Kyllä vaan.
Housut ja hame. Burkani oli pesussa.
Sukkahousut ja hame. Luitteko sen karvanpoisto-oppaan uusimmasta Trendistä? Minä en.
Vajaamittaiset, ei ihan sortsit, ei ihan pitkät housut. Ai toimiston pukukoodissa kielletään sortsit? Hhihhih, mutta eipä sanota mitään näistä 5/7-lahjepituuden housuista, voitte polkea minua henkisesti, mutta yrittäkääpä estää nilkkojen alimmaista 4 senttiä nauttimasta kesäauringosta. Eikä koskaan tiedä, koska tulee yllätuskutsu lähteä joenrantaan kaivamaan simpukoita. Kuka nauraa vajaalle housunpuntilleni silloin? KUKA?
Collegesortsit. Parasta sporttiselta näyttämisessä on, ettei tarvitse urheilla oikeasti.