Sen nolon kasvatusvaiheen piilotusvinkkejä.

Toiveikkaille tuotan pettymyksen heti alkuun, kyse on siis HIUKSISTA. Mutta muillekin kuin minulle, jotka ovat ns. ”not quite there yet” hiusosastollaan, tässäpä muutama kätevä arkipäivän niksi kriisistä selviämiseen. Tai ainakin sen peittämiseen, joka on lähes sama asia.

1)Loisiminen. Kyllä, se on aitoa omaa hiustani. Itselläs on ylimääräiset silmät. Ja maukuva ääni. Miinuspuolena kynnenjäljet kaula-poski-akselilla.

 

2)Pimeys. Se on paha- ja välimallintukkaisen ystävä, se. Miinuspuolena asioihin ja ihmisiin törmäily.

 

3)Naamanrutistaminen pienimpään mahdollisimpaan tilaan. Ta-dah! Suhteellisesti pidemmät hiukset vain pienellä lihastyöllä! Miinuspuolena piilevä beefcake-otsalihasten kehittymismahdollisuus sekä näyttäminen tyypiltä, jolla on kokoajan joko pidätysvaikeuksia tai ummetusta.

4)Luontevat peittämisasennot ja harhauttavat käsiliikkeet. No varmasti tämäkin jotain hämää, tai ainakin herättää keskustelun muualle ohjaavia kysymyksiä henkisestä terveydentilastasi. Miinuspuolena krampit sekä pukeutumisen hankaluus.

 

 

Kasvakaa sivuhuitulat, kasvakaa! Älä tule paha polkka, tule hyvä polkka. HETIHETIHETINYT.