Sijaiskärsijäeläimet.

Eläimet, nuo usein pörröiset ja puhekyvyttömät kanssaeläjämme saavat kärsiä paljon vääryyttä teollistuneen ihmisen käsissä. Ja suussa. Eikä siis vähiten kielen kautta. Tässäpä pikakertaus pahimmista epäkohdista, ellei suoranaisista eläinherjoista.

Laiskamato – Ei mato ole laiska, sehän on niin kiireinen, että syö ja kakkaakin yhtäaikaisesti. Tai voihan se olla, että mato on vaan huono organisoimaan, ja sitten sen juuri viimeisenä päivänä ennen deadlinea pitää turvautua varsin äärimmäisiin ratkaisuihin, jotteivät maansyöntiaikataulut pauku. Mutta silloinkin _oikeampi_ termi olisi ajanhallinnallisesti haasteellinen mato.

Susiruma – No nyt tiedetään, miksi sudet ulvovat. Ne itkevät kaikkien pikkusieluisten pahanpuhujien ilkeitä sanoja. Yksin. Pimeässä. Kiitos sinun. Vihaaja.

Verokarhu – Karhu ei kanna veroja, eikä vie toisten omaa. Toki pl. Jogi-karhu, joka vie eväskoreja. Mutta sehän on piirretty ja siis lähes mielikuvitusta. Niin ja Nalle Puh, joka vie hunajaa. Mutta ei nyt siis nosteta muutaman poikkeusyksilön hälyttävää esimerkkiä koskemaan koko lajia. Arkipäivän käytännön karhuaminen koskee lähinnä puolukoita, joihin on varmasti jokakarhunoikeus. Ja jos ei ole, oletko itse kertonut sen karhulle?

Sika säkissä – Tämäkin usein sanotaan kuin se olisi jotenkin lähtökohtaisesti _huono_ asia. Monelle sika säkissä voi olla pelkästään positiivinen yllätys. Jos esim. odotti napalmia tai rikottua lasia.

Haista paska – No varmasti nuo merten hampaikkaat jättiläiset arvostaisivat edes hieman yksityisyyttä, ethän itsekään tahtoisi ruuansulatustasi leviteltävän arkipäivän elämässä, vai kuinka? Ellet esiinny siinä helkkarin raskaassa Activia-mainoksessa, jolloin tämä lausuma varmasti tulee todella tarpeeseen.

Niin. Että pitääkö tässä alkaa heittelemään maalia äidinkielenopettajien päälle, että nämä vääryydet poistuvat? Ihan kuka tahansa saattaa yllättäen paljastua ennakkoluuloiseksi eläintenvihaajaksi: äitisi, lapsesi, naapurisi. Ole siis varuillaan!