Tag: fail

Monenlaista muodin paluumuuttajaa on (no lähes, ei tässä mitään yli-inhimillisiä olla) napisematta siedetty. Mattinykästyylin farkkuja, neonvärejä ja asioita, joita voidaan nimittää vain ”paituliksi”. Mutta nyt: Persikanväriset purkkarit (löytyi myös, oh joy, mintunvihreänä). Ilmeisesti juuri niihin erityisiin  hetkiin elämässäsi, jolloin purjehdusseikkailusi kaipaa lisää hempeyttä. Niin. Ks. otsikko.

Noh, mitä sitten, ettet pääsekään maastohousuissa baariin, olet kuitenkin pätevä ryhtymään presidentiksi. Tai konserttipianistiksi.

”Äiti ei päässyt maastohousuissa ravintolaan: ”Jos kokonaisuus näyttää siltä, että tulee metsästä” Jo muutenkin minkä tahansa uutiskynnyksen toki kirkkaasti ylittävä juttu herättää myös toiveita yhtä laadukkaille jatkoreportaaseille. Esim: Onko 157cm pitkien ihmisten ylipäätään syytä käydä baareissa? Pitäisikö heidän jonottaa korokkeella? Entä jos lyhyt äiti tulee pellosta? Tai suolta? Testiraportti: pääsevätkö kolmen lapsen äidit maastohousuissa baariin? […]

Äiti – Lähes Lomalainen

Yhteydenotot:
suski.homesweethome(at)gmail.com

Kissat, ne on kyllä hienoa turkishattuainesta mukavia. Tänään opin, että macin näytöstä saa negatiivivärisen istumalla läskillä karva-arseellansa yhtäaikaisesti näppäimiin (tai muuten painamalla, jos on esim. ihminen eikä kissa) cmd-alt-ctrl-8. Hiukan ennen tuota tietoa (jonka googletin) opin, miltä tuntuu se sydänkohtausmainen tunne, kun olettaa rakkaan ihkukoneensa menneen ihan rikki ja pilalle.

On ne vallitsevat markkinavoimat melkoisia, kun kympin pipotkin loppuu kesken.   Varmana se mun chewbacca-mallisto olisi myyty vielä nopeammin loppuun. Ja ylikin. Nih.

Ai niin. Yleinen epäreiluus, sehän se.

Yleensä kaltaiseni viaton ja viihdekeskeinen leffavuokraamokävijä pystyy valitsemaan karkinsyöntiharrastettaan tukevan päättömän löhöily- ja möhöilyelokuvan rehdisti kannen perusteella arvostellen. Kannessa on zombi = elokuvassa on zombi, kannessa on iso pyssy = elokuvassa on vähintään keskikokoinen pyssy, ja niin edelleen. Vaan läpipetollinen on leffakotelonkansigrafiikkateollisuus, tuo valheellinen riistäjä. Voin muuten kertoa, että tässä elokuvassa ei ole yhtään pelottavaa […]

Hello!
Nimeni on Sanni ja oon 14- vuotias ylä-astetta käyvä tyttö pirkanmaalta ja rakastan shoppailua, muotia, ruokaa ja valokuvausta.

Numerot ja luvut, ne on, paitsi jännän koukeroisia, niin myös kiinnostavia. Ja kertovat yllättävän paljon, oikein esitettyinä. Esim. näin: Työtunteja: 37,5 Tuntimäärä, jolta se oikeasti tuntui: 597,5 Sähköposteja: 260 Sähköposteja, joissa oli oikeasti merkityksellistä asiaa: 15 Voimauttavia mitämitäaaaargh-huutoja työnilon ja onnistumisten lomassa: 400 Kirosanoja: 11400, mutta kaikki todella tarpeeseen Tilanne vaatii tortilloja, suklaata ja zombeja. […]