Eiköpäs olekin hieno ja syvällisenkuuloinen, suorastaan spiritualistinen otsikko? Ehkäpä kertomus siitä, miten tehdä matka omaan itseensä (ja siis sillain henkisellä ulottuvuudella, ei käsipeilillä junanvessassa tai muuta) matkustaessa ekologisesti julkisilla? Tai kuinka saavuttaa nirvanahko mielenrauha vieraiden ja tänään varsin kummallisenhajuisten kanssamatkustajien keskellä? Ehkäpä, ehkäpä. Hämäsin, ähä! Oikeasti ajattelin ihan vain vähäsen valittaa siitä, kuinka vaivihkaa rapisten […]