Tag: sisäinen martta

Sokerikakkutaikina, lasinpesuneste tai muu turhanpäiväinen kemistihifistely sikseen, nyt puhutaan niistä oikeasti tärkeistä ainesosalaskelmista: Maito kahvissa. Vaaditaan täsmälleen sopivan, vaaleahkon vauvankakan väri. Ei liian tumma, ei liian vaalea. Suklaamöykyt suklaajäätelössä. Vähintään 60 tilavuusprosenttia. Muuten kyseessä on sellainen huijaus, että sen voi kirjoittaa kahdella j-kirjaimella. Hillo ja kermavaahto lätyillä. Peittävyys 100% lättyä, lisäksi niitä tulee olla riittävästi […]

Kaikkihan tietävät tuon vanhan sanonnan. Kävi ilmi, että se on väärässä. Oikeasti ahneella on ihan tosi iso joulukalkkunajämäeväsvoileipä. Ehkä tuon viisauden (ja ne useat muut, joissa kielletään kaikki kiva) on keksinyt joku, joka jäi hitauttaan ilman kalkkunaa.

Kaikkihan tietävät brittien kello viiden teen. Samoin japanilaiset teeseremoniat ovat hienovairaisella suunnitelmallisuudellaan maailmankuuluja. Nyt paljastankin oman henkilökohtaisen pussiteeseremoniani salat. Ota kuppi tiskipöydältä. Mielellään ei juuri se, josta joit eilen kahvia, ja jonka pohjalla on jotain paakkuja. Mutta jos sen on pakko olla juuri se, huuhtaise nyt hyvä ihminen sitä edes vähän. Laita hanasta vettä kuppiin. […]

Ei kysyvä lätyltä eksy. Ei niin lättyjä, ettei jotain lättyäkin. Ei lätty ojaan kaada. Ei saa jäädä lättyyn makaamaan. Harjoitus tekee lätyn. Joka viimeksi lätty, se parhaiten lätty. Lätty on suloinen. Kun lätty on suurin, on lättykin lähellä. Lättyä ikä kaikki.   Mitäs sananlaskuja te olette tänään syöneet?

Nykyaikaista ihmistä eivät peikot ja muut satuolennot enää paljon pelota. Löytyyhän se  tieto intternetistäkin, ettei niitä oikeasti ole. Ja kaikissa teeveesarjoissakin pahikset vampyyreistä noita-akkoihin ovat vain trendikkään synkeästi pukeutuneita, pohjimmiltaan helläsydämisiä superrakastajia. Tässä siis päivitettyjä pelotusasuehdotuksia. Varautukaa vapisemaan saappaissanne! Miia Nuutila. Ota mukaan vaalennettu afroperuukki keskijakauksella, tynnyrillinen nimeltämainitsematonta ruuansulatusjugurttia sekä avoin mieli, suoli ja tarpeettoman […]

Arkinen kauneus. Toisille se on kynttilänliekin eläväinen lepatus hämärässä, muovipussin leikki tuulenpuuskassa, tai ehkä talven ensimmäinen ainutlaatuinen lumihiutale kämmenellä. Nössöt. Minulle se on jäätelön sulamiskuvio tulikuuman omenapaistoksen päällä. Noniin. Nähty jo. Sula nyt, gaddämmit, että pääsen syömään. Ei tässä mitään ikuisuutta ole aikaa odotella.

Kaikille tutut ”ravistettava ennen käyttöä” ja ”avataan tästä” kaipaavat kipeästi rinnalleen uusia ohjeistuksia muistuttamaan ja informoimaan ruoka-aineviidakon ja pakettiteollisuuden kekseliäisyyden eksyttämää kuluttajapoloista. Miten olisivat esim. nämä: Vaikka koet tarvetta maistaa tätä chilitahnaa, älä tee sitä. Älä ainakaan ruokalusikalla. Kun kuitenkin maistat, väitä kaikille, ettei tunnu missään, ja kyyneleet ovat makuelämyksen tuomaa iloa. Avatessa vähintään puolet […]

Seuraavien noin kolmen viikon televisio-ohjelmat. Suunnitelmallisuus on menestyksen peruskallio. Onko mitenkään mahdollista, että ei olekaan minun vuoroni imuroida -mielentilatutkimus? Ei. Ei ollut. Ja minä tosissaan yritin. Internet. Mitä jos se vaikka loppuu kesken? Sitten ei kyllä naurata. Toisin kuin nämä hupaisat kuvat täällä näin. Mitähän ehkä mahdollisesti tarvitsisin kaupasta -listan mietintö. Ajatuksentasolla, siis, ei tässä […]

Viikonlopun toinen. Syksy voidaan loogisesti jakaa kahteen kauteen: mustikkapiirakka- ja omenapaistoskauteen. Ensimmäistä olemme kulkeneet jo hyvän matkaa ja jälkimmäistä vielä odotamme. Onneksi saa odotella maha täynnä.

Koska talouden toistaiseksi ainoana lomalaisena olen henkisesti velvoitettu suorittamaan isomman osan kotitöistä, joudun myös kohtaamaan arkkiviholliseni, tiskiharjan, keskimääräistä arkea useammin. Sen kunniaksi (ja toki itsemotivoinniksi ja tehtävän yleiseksi helpottamiseksi), tässäpä lista asioista, joita vihaan tiskaamisessa eniten: Se, kun nostaa astiaa kuivauskaappiin ja siitä lähtee tippa valumaan rannetta pitkin kainaloon Se, kun yrittää avata tulppaa ja […]