Tee-se-itse arkielämysloma

Enää yksi järjettömän pitkä, lähes loputon työpäivä minun ja talvilomani välissä. Olen ajatellut viettää lomani tekemällä ”ei mitään”. Kaiken logiikan mukaanhan tylsyyden maksimoiminen saa loman tuntumaan pisimmältä mahdolliselta, eikö? Mutta se ei tarkoita, että lomani olisi jotenkin monotonista ja tapahtumaköyhää, ehei! Olenkin hiljaa mielessäni luonnostellut suunnitelman elämyslomasta, jonka avulla koen lomallani ne kaikki pienet, suuret ja ah-niin-helmenkaltaiset ilot, joista päivätyössäkäyvänä joudun epäreilusti luopumaan.

• Katson vihdoinkin kaikki ne koukuttavat päiväteeveesarjat ja self-help-shitin, jota usealta kanavalta tyrkytetään. Kasvan ihmisenä uusiin mittoihin ja opin empatiaa ja ihmissuhdetaitoja telenoveloista.
   
• Klikkaan kaikkia fb-linkkejä, mainosbannereita ja vastaan vihdoinkin sille rehellisentuntuiselle nigerialaiselle liikemiehelle.
   
• Kirjoittelen yleisönosastoille koirankakasta, katolta putoavasta jäästä ja bussiaikatauluista nimimerkillä ”huolestunut kansalainen”. Lähetän tekstiviestejä chättiin, vien avuliata tikkukirjaiminkirjoitettuja vinkkilappuja väärinparkkeerattuihin autoihin taloyhtiön parkkipaikalla. Enkä kuulkaas aio rajoittua pelkästään omaan taloyhtiööni!
   
• Menen kauppaan, pankkiin ja virastoihin ihan vaan juttusille. Yritän ajoittaa vierailuni niin, että pystyn ilahduttamaan mahdollisimman montaa työssäkäyvääkin hauskoilla jutuillani, kun he seisovat takanani jonossa.
   
• Kutsun kaikki jehovantodistajat ja muut ovikaupustelijat asuntooni keskustelemaan elämästä sen sijaan, että ignoroisin summeria tai vain kyttäisin ovisilmästä. Katson, kuinka monet heistä saan itkemään.
   
• Tuunaan ruutupaperille tuherretusta ”ei mainoksia” -ovilapustani niin koristeellisen ja sievistelevän, että kaikille sen näkeville käy selville jo kaukaa, että minulla ei todellakaan ole minkäänlaista elämää. Tai tarvetta sellaista hankkia.
   
• Opetan naapurini elämään oikeaoppisesti alleviivaamalla tärkeiksi katsomiani pätkiä taloyhtiön järjestyssäännöistä kirkkain värein. Tätä hiljaista uhrauksenomaista työtäni lähimmäisteni hyvinvoinnin eteen he varmasti arvostavat.
   
• Juon aamukahvia ainakin puoli tuntia. Luen pyjamassa lehteä vielä puolilta päivin ja ilon jakamiseksi varmistan tiiviillä fb-statuspäivityksillä, että ei-lomailevat toimistolla hitaasta tylsyyskuolemasta johtuen harmaantuvat tuttuni voivat iloita kanssani kiireettömästä elämästäni. Ja siitä, että edes minä näen auringon.
   
• Päivitän palstaani monta kertaa päivässä.

Tule jo, lomaviikoista parhain.