Tulin, verkostouduin ja voitin.

Vähempiä ihmisiä (huom. ei minua) saattaisi vähän etukäteen ahdistaa ja jännittää tilaisuus, jossa on paljon toisilleen vieraita ihmisiä. Ja pienoinen pönötysvaara. Joitain toisia siis voisi ahdistaa, ei minua. Ehei, ollenkaan. Jos en jo maininnut. Kokosin muutaman avuliaan vinkin sosiaalisen kanssakäymisen haasteiden voittamisesta. Teille muille.

• Valokuvattaessa on vaikea päättää kuuluuko katsoa kameraan, vai olla muka huomaamatta sitä. Mutta jos teet kummatkin yhtäaikaa, olet ainakin puoliksi oikeassa. Saatat ehkä näyttää Sylvester Stallonen pahalta sisarpuolelta roisilla crack-tripillä, mutta hei, puoliksi oikeassa.
   
• Koska ruoka on tositosi pientä ja sitä tarjotaan tikuissa, se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että sitä voi, ei, pitää hamsteroida naamaansa tositosi paljon. Jos joku yrittää ehtiä ottaa tarjottimelta juuri sen sinun haluamasi miniruuan, syväkurkkumurina on se yhteiskunnallisesti hyväksytty tapa ilmaista ajattelematon reviiririkkomus.
   
• Koska muut vieraat ovat reaalielämässä sinulle uppo-outoja, et osaa sanoa, onko vastaantuleva tyyppi kanssalilyttäjä, joku jonka blogia ehkä luet ja kommentoit ilkeästi, vaiko tyyppi, joka ajoi sinut tänne taksillaan. Katso siis kaikkia ihmisiä varovaisen siristelevällä tuijotuksella. Jos sitten huomaatkin moikkaavasi ihan väärää ihmistä, voit vielä viime hetkillä vetää vanhan kunnon oho-roska-meni-silmään-rutiinin. Ja kun taas kerran vedät blankot jollekin, joka sinun pitäisi tuntea: ”no enhän mä mitään nähnyt, kun mulla oli se roska silmässä”. Täydellinen, sosiaalisesti kyvykäs rikos.
   
• Jos joku tuijottaa sinua epävarman siristelevästi, hän haastaa riitaa. Tai leuassasi on ruokaa. Tai molemmat. Kosta välittömästi.
   
• Kannattaa miettiä valmiiksi jokin yleismaailmallisen hauska, mutta silti älyäsi ilmentävän terävä ja ajankohtainen juttu, jonka voit kertoa uudessa porukassa ja täten luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisellä nauruhetkellä. Jos sitten ainoa mieleentuleva juttusi onkin se ”riemukas” tarina siitä, miten kissallasi on tapana käydä vessassa poikaystäväsi housuilla, voit alkaa harkita uraa vaikka eritebloggarina.

  
   

• Mieti käsikakkaa vessassa. Kerro asiasta kaikille. Esim ruokajonossa on hyvä hetki. (Tosin en onneksi(?) ollut ainut, jolle tämä asia on jäänyt kummittelemaan mieleen.)
   
• Kun tapaat ensi kertaa kanssalilyttäjän, on keskustelu syytä käynnistää luonteville urilleen huomauttamalla heti aluksi, että tyyppi on mielestäsi sekä tosi lyhyt, että aika epäilyttävän hippi.

Ja jälleen yhden onnistuneen illan jälkeen sinulla on sankoin joukoin uusia ystäviä rikastuttamassa elämääsi.