Uusi elämä, mutta helpommalla

Syksyllä on luonnollista haluta aloittaa se kuuluisa uusi elämä, kääntää se proverbiaalinen uusi lehti. Aikakauslehdet pursuavat kaikenmoista hyvinvointi- ja mielenparannusvinkkiä. Jokaisessa teeveeohjelmassa joku elämäntapa-asiantuntija kertoo välittömästä muutostarpeesta.

Mutta hitto vie, miksi nuo vinkit ovat aina niin hiton työläitä. Pitäisi muka ”tehdä jotain”. Koska itse olen kuitenkin aivan liian laiska tekemään minkäänlaista oikeaa konkreettisia toimia vaativaa muutosta (ja olen oppinut hyväksymään ja rakastamaan tätä piirrettä itsessäni), tai suunnanvaihtoa, ajattelin vain lusmuilla tästäkin vuodenajasta vanhoja tuttuja tapojani snadisti viilaamalla ja niitä sitten merkittäviksi elämänmuutoksiksi väittämällä.

• Teen muutoksen ruokavaliooni!Laitan leivälle juuston ennen leikkelettä. Ja todella villeinä päivinä salaatinlehdenkin vasta viimeiseksi. Ensi vuonna taas käännän järjestyksen.
• Saneeraan elämänrytmiäni! Vaihdan herätysäänen puhelimesta
• Päätän nousta virkeänä jokaiseen uuteen aamuun! Torkutan neljästi entisen kolmen sijaan.
• Opin kuuntelemaan itseäni! Loppuupahan se suihkussa laulaminen.
• Rikon rutiinini! Laitan kengän vasempaan jalkaan ensin. Ja hurjana päivänä myös sukan.
• Teen asennemuutoksen arkeen! En opettele pitämään tiskaamisesta, mutta myönnän, että tiskaaminen voisi pitää minusta. Jos se olisi tosi rapsakkaasti humalassa ja tuntisi olonsa epävarmaksi.
• Muutan tyyliäni! En luovu tennari-huppari-aikuisuudesta, mutta ostan myös värillisen hupparin mustien lisäksi. Harmaa on väri.
• Olen huolitellumpi! Vaihdan tarrarullan. Huomenna.
• Laajennan kulttuurituntemustani! Tositeeveekin on korkeakulttuuria, jos väittää katsovansa sitä kulttuuriantropologisessa mielessä.
• Kasvan ihmisenä! Pipo päässä olen pidempi. Ja toppatakissa leveämpi.

Siinä se, uusi uljaan syksyinen minä!

ps. Huijasin tuossa juusto-asiassa. Let’s face it, luonnotontahan se olisi.