HYVÄ, paha, Hoitaja
Millainen on hyvä hoitaja?
Olen pohtinut tätä kysymystä usein yrittäessäni rakentaa itselleni jonkunmoista ammatti-identiteettiä. Jotkut ovat rohkeita, toiset myötätuntoisia. Jotkut nopeita ja tarkkoja kun taas toisten vahvuudet ovat rauhallisemmissa tehtävissä. Joillekin syntyy erityinen yhteys nuoriin ja lapsiin, jollekin toiselle vammaisiin. Parhaimpia ja ahkerimpia on siunattu monilla hyvillä ominaisuuksilla. Potilaita on moneen junaan, onneksi myös hoitajia. Hoidon tarpeessa oleva ihminen on usein kiitollinen avusta, mitä hänelle annetaan, joten uskon pääasiallisesti hoitajien olevan, ainakin ihmisten sydämen sopukoissa, arvostettu ammattikunta. Ei ainakaan vihattu. Ehkä? Tekeväthän he(me?) tärkeää työtä. Vai?
Onko häpeä olla hoitaja?
Media yhdistää usein hoitajia sanoihin ”uupumus”, ”lakko”, ”ylityökielto”, ”hoitovirhe” tai ”alhainen palkkataso”. Vuoden sairaanhoitoa opiskelleena ja aktiivisesti töitä tehneenä, olen ollut aistivinani myös henkilökunnan keskuudessa yleistä alavireisyyttä, tyytymättömyyttä ja pessimismiä. Hoitajien arvostus ei ole huipussaan, mutta mielestäni (HUOM vain minun mielestäni!) saattaa meillä ammattikuntana olla petrattavaa. Ainakin asenteissa. Teemme upeaa työtä! Meidä tulisi olla ylpeitä siitä!
Ihailen suuresti niitä, jotka saapuvat pirteänä aamurapsalle 15 minuuttia etuajassa pyöräiltyään ensin tuulessa ja tuiskussa kymmenen kilometriä. Peukut heille!
Ei käy kiistäminen, että työ on VALTAVAN kuormittavaa, ja muuhunkin elämään olisi kivaa säästää energiaa. Riippuu ja roikkuu tietysti vähän siitä, missä on töissä, mutta monet työskentelevät sairaiden ja kuolevien kanssa päivittäin. Pakkohan sen on vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen, vaikka onnenpiikkejä työpäivien lomassa esiintyykin. Ajoittainen kuormittavuus voi olla hyvästäkin, puhutaan ns. myönteisestä stressistä. Tyypillistä sille on innostuneisuus, läsnäolo ja huippu keskittymiskyky. Upeaa jos kuulostaa tutulta!
Useimmilla kuormittuvuus on edennyt kuitenkin askeleen pidemmälle, jolloin oireet ovat ”hiukka” erilaiset.
Mistä kuormittavuus johtuu?
- Pää joutuu koville: hoitohenkilökunta joutuu taltioimaan valtavan määrän informaatiota pääkoppaansa, olemaan jatkuvasti tarkkana ja välillä tekemään nopeita päätelmiä tietojensa pohjalta.
- Sosiaalisuus ja ihmisten kohtaaminen: hoitaja on hoitaja on potilas kuka tahansa. Jokainen asiakas on kohdattavana yksilönä riippumatta siitä onko edellisessä huoneessa huudettu ja haukuttu. Tai onko oma elämä kuinka retuperällä tahansa. Ei kun hoi hoi hoivaamaan!
- Identiteetti: hoitajista tuntuu ettei heitä arvosteta, eivätkä he arvosta omaa ammattiaan. (Ei kaikilla!) Tällainen ajattelu ehdottomasti kuluttaa.
- Aika: useasti työt tehdään tuli hännän alla ja jossain pitäisi jo olla vaikka edellinen homma on vasta alkanut. Ja sitten jonkun virtsapussi räjähtää.
- Henkilökemiat: niin kuin jokaisella työtantereella.
- Välineet: kivaa on jos kaikki toimii!
Miten työn kuormittavuus näkyy?
- Vuoronvaihdot -> kun tuntuu ettei jaksa
- Työperäset poissaolot -> kun ei enää todellakaan jaksa
- Tyytymättömyys ja negatiivisuus: heijastuu siihen millaiseen sävyyn mm. työkavereista puhutaan. Ja jostain muustakin.
- Muutosvastarinta: Stressaantuneena ja kuormittuneena mikä tahansa itseensä vaikuttava muutos voi vaikuttaa isommalta, kun se todellisuudessa on.
- Suhtautuminen opiskelijoihin: Tuntuu, että joillakin on vain pakko käyttää tilaisuus hyödykseen, kun kerrankin tietää jostain asiasta enemmän kuin joku muu.
Asiaa tuumailtuani päädyin tähän: hyvästä hoitajasta huokuu hyvää ja positiivista energiaa. Hän on asiantunteva ja tarkka, suhtautuen realistisesti omiin kykyihinsä. Hän herättää luottamusta ja toimii tiimin jäsenenä myönteisessä hengessä.
Seuraavassa tekstissä käsittelen joitakin piirteitä siitä, miten voisimme säteillä töissä positiivista energiaa ympäristön alavireisyydestä huolimatta!
Tsemppiä kaikille hoitsuille ja hoidettaville arjen kiireen keskelle!