Itkisitkö onnesta?

Itkemme onnesta, itkemme surusta, masennuksesta, ahdistuksesta, joskus turhautumisesta, ajoittain tuskasta. Eläimet eivät vuodata kyyneleitä (tunnepohjaisia), mutta me ihmiset vuodatamme senkin edestä. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan naiset itkevät keskiverroin 3.5 kertaa kuussa, miehet 1.9 kertaa. Monet varmasti vähemmän, jotkut ehkä enemmän.

Miksi itkemme? Syyt vaihtelevat laidasta laitaan. Helpoimmassa tapauksessa pelkkä sipulin kosketus saa silmämme vuotamaan, karvaimmat kyyneleet itkemme sydänsuruissamme tai menettäessämme rakkaan läheisemme. Kyyneliin voivat liittyä tuskan huudot, hervoton nauru tai hillitön päänsärky.

Oli miten oli, itkeminen on meille terveellistä. Kukapa meistä ei olisi kokenut sitä valtaisaa helpotuksen tunnetta mikä itkun jälkeen valtaa kehomme. Ah sitä rentoutta, väsymystä ja uskoa tulevaan (ainakin usein). Kyyneleet tappavat bakteereja, suojelevat silmiämme ja parantavat näkyvyyttämme, niin fyysisesti kuin psykkisestikin. Itkumme voi herättää muiden ihmisten huomion ja sitä kautta voimme saada tukea ja myötätuntoa.

Eräänä hyvin pimeänä, stressaavana ja väsyneenä aamuna olin matkalla kouluun junalla. Olin lähtenyt kotoa aamuviideltä ja matkustanut kolme tuntia. Jostain syystä myöhästyin ovien aukeamisesta ja seuraava pysähdys olisi tunnin päässä koulustani, koulun alkuun 10 minuuttia. Olin odottanut päivää paljon, ja kun huomasin junan lähtevän liikkeelle, minä vielä kyydissä, purskahdin hillittömään itkuun, jonka seurauksena kaksi matkustajaa lohduttivat minua, kaiuttimista kaikui konduktöörin kutsu ja 45 minuutin kuluttua olin köröttelemässä silmät punaisina takaisin koululle ruttaantuneella ja kostuneella ilmaislipullani. Kyllä kannatti! Ja hävetti.

Pettymystä? Stressiä? Väsymystä kenties? Tiedä häntä.

Syksy on kaamoksen kulta-aikaa, jolloin suomen kansa masentuu ja kyyneleemme voisi tyydyttää maapallon kuivempienkin kolkkien asukkaiden janontunteen. Nyt olisi tärkeämpää kuin koskaan löytää syitä itkeä ilosta, itkeä onnesta, itkeä onnistumisesta, naurusta. On pimeää kun herää, on vielä pimeämpää (jos se on mahdollista) kun pääsemme töistä kotiin. Alakuloahan se tuottaa, mutta onneksemme olemme helposti huijattavissa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, positiivisten ajatusten hautominen virkistää mielialaamme, olemme lähes suoraan sitä mitä ajattelemme. Ansaitsemme olla onnellisia, myös talviaikana. Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä ja päätä itse olla sellainen. Säännöllinen ruokailu, liikunta (hormonitoiminta!!) ja yöunista huolehtiminen, muodostavat hyvän pohjan syksyisen alakulon torjuntaan.

Toivon todella, että itkemme tänä syksynä ennemmin onnesta kuin surusta.

Itkisitkö onnesta? Kyllä kiitos.