Orientation and Paediatric ward

Heipparallaa!

Briteissä on tullut kohta vietettyä kuukauden päivät. Aika on mennyt todella nopeaan, kun elämä täällä on tullut tutummaksi.
On tullut kierreltyä lähiympäristöä ja käytyä koulussa. Mitäs täällä sitten on viime postauksen jälkeen tapahtunut. 🙂

Simulaatiopäivinä kertasimme elvytystä, potilaan siirtoja sekä astman hoitoa . Täällä on monia eri guidelineja, joita opiskelijat opettelevat ulkoa koulussa. Suomeen verraten happea annetaan astma potilaalle mielestäni paljon voimakkaammalla paineella kuin Suomessa ja se, että täällä ylipäätään COPD potilaalle annetaan happea suurella paineella.

Täällä käytössä on alla näkyvä maski elvytystilanteeseen puhalluksien antamisen avuksi, joka sairaalasta löytyy jokaisen potilasvuoteen läheisyydestä.

Lisäksi sairaalassa harjoittelimme vielä elvytystilannetta. Alla video elvytystilanteen kertaamiseen, peruselvytyksen tulisi kuulua jokaisen kansalaisen perustaitoihin. 🙂

Elvytysharjoituksessa opin jaw-thrust tekniikan. Sitä käytetään, kun elvytettävällä on pään alueella vamma. Ei aiheuteta siis lisää vaurioita pään alueelle nostamalla leukaa ylöspäin ja hengitystiet pysyvät auki.

Lisäksi harjoiteltiin potilaan käsittelyä. Aina jos herää ajatus, että potilasta joutuisi hiemankin nostamaan, hankitaan siihen sopiva nostolaite. Esimerkiksi potilaan kainaloista nostaminen lasketaan täällä pahoinpitelyksi. Eniten olen ihmetellyt sitä, kun täällä ilmeisesti liukulakanat ovat hyvin vähäisessä käytössä. Löytyy heiltä silti paljon erilaisia siirtolakanoita, jotka otetaan pois potilaan alta, kun siirto on tehty.

Jos potilas pitää siirtää lattian tasosta ylös, käytetään hyödyksi ilmapatjaa. Sairaalasta löytyy melkein joka kulmauksesta laite, jolla saa täytettyä ilmapatjan. Tämän käyttöä harjoittelimme sairaalan orientaatiopäivässä.

Lisäksi kävimme läpi yleisiä käytäntöjä ja miten toimia esimerkiksi pistotapaturmassa. Opettelimme potilasturvallisuuden vaaratapahtumien vaaratilanteiden eri tasot sekä kävimme läpi potilasesimerkkejä, tietovisoja ja ryhmätehtäviä. Lopuksi kävimme läpi paloturvallisuutta ja meille tuli yllätyksenä, että täällä on ollut tuhopolttajia sairaaloissa.

Lasten harjoittelu

Ensimmäinen harjoittelu oli lasten osastolla Walsalin Manor Hospitalissa. Sairaalaan ei varsinaisesti matkaa ole kuin reilu kaksi kilometriä, mutta  kävelyreitti kulkee huonon asuinalueen läpi, niin tästä syystä olemme kulkeneet bussilla. Ensin 10 min kävelyä, bussi keskustaan 7 min ja sitten keskustassa uusi bussi 3min sairaalalle.

Suurin ihmetykseni aihe harjoitteluun mennessä oli se, että harjoitteluvaatteet ja kengät puetaan kotona jo valmiiksi päälle. Lisäksi tässä on myös mainittava, että meitä kävi osastolla katsomassa koulun opettaja ja kyselemässä miten meillä menee. Hän kertoi, että meillä molemmilla on vääränlaiset kengät, molemmilla meistä oli kengät, jotka ovat Suomessa hyväksyttyjä käyttää. Kärjet eivät ole avonaiset, pohjat ovat liukumattomat ja ovat tuettu jalan takaa. Täällä käytetään nahkaisia/crocs balleriinoja tai muita vastaavia nahkakenkiä.Ymmärrän tuon nahkamateriaalin puhdistamisen kannalta, mutta se että niillä mennään kotiin ja takaisin työpaikkaan ja pohjat ovat liukkaat.

Harjoitteluvuorot ovat 12 tunnin pituisia, täällä siis sairaanhoitajat tekevät melkein kaikilla osastoilla 12 tunnin pituisia työvuoroja johon sisältyy 1 tunnin tauko. Töitä tehdään siis kahdessa vuorossa eli päivä- ja yövuorossa. Vuoroissa sairaanhoitajia on 4 ja 2 hoiva- avustajaa. Vuoronvaihdoissa on suullinen raportointi. Osastolla siis hoidetaan lapsia muutaman päivän vanhasta 17-vuotiaisiin saakka, jos aikuisten osastolla on tilaa voidaan yli 16-vuotiaita hoitaa aikuisten osastolla. Vuodepaikkoja on yhteensä 25, kaksi neljän hengen huonetta ja loput ovat yksittäisiä huoneita.

Täällä on käytössä paperiset potilastiedot, kuitenkin perustiedot kaikista potilaista löytyvät sähköisestä järjestelmästä. Kirjaamista tehtiin useampaan paperiin ja suoritettu hoito toimenpide kirjattiin heti ylös ja allekirjoitettiin. Jokaisen potilaan kohdalla on käytössä PEWS, joka on lapsen aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmä. Ja täällä käytössä SBAR, jolla pystytään havainnoimaan nopeasti lapsen tilanne. Osastolla olevat englantilaiset opiskelijat kävivät meidän kanssamme läpi, mitä nämä tarkoittavat käytännössä.Aseptiikka on hyvin eri tasolla mitä Suomessa. Käsidesin annostelijoita on aiemmin ollut jokaisessa potilashuoneessa, mutta ne on poistettu väärinkäytösten vuoksi. Osaston henkilökunnalla on käytössä henkilökohtaiset pienet käsidesipullot kiinnitettynä hoitoasuihin. Kuitenkin he käyttävät sitä hyvin harvoin. Suojainten käyttäminen oli huomattavasti vähäisempää, mitä Suomessa. Lääkkeiden käsittely tapahtui pääosin paljain käsin ja paperiset lääkelistat olivat mielestäni paljon sekavempia mitä Suomessa, koska käsialat ovat jokaisella erilaisia. Lääkkeen kaksoistarkastus on täälläkin käytössä.

Rintamaidon korvikkeista. Suomessa kannustetaan rintamaidon antamiseen mahdollisimman pitkään. Hoitajan kanssa jutellessa asiasta täällä korvikkeiden antamiseen on matala kynnys ja niitä käytetään hyvin paljon. Maidonkorvike huoneessa on useita yleisemmin käytettyjä vaihtoehtoja.

Minua ihmetytti suuresti se, että tällä osastolla ei suoritettu asentohoitoa lapsille, jotka eivät pysty itse asentoaan vaihtamaan tai heitä ei siirretty kunnolla parempaan asentoon ruokailujen ajaksi. Suurimmalla osalla vanhemmat olivat paikalla melkein koko ajan ja he hoitivat lapsen pääosin itse.

Henkilökunnan toimisto on mielestäni hieman kyseenalainen, koska se on avonainen ja siinä keskustellaan kuitenkin potilaiden asioista ja kuka tahansa osastolla olevista voi kuulla keskustelut. Paperiset potilastiedot pyritään pitämään poissa näkyvistä, mutta niiden säilytyspaikka ei ole lukittu ja hoidossa tarvittavat paperit säilytetään potilashuoneissa henkilökohtaisissa kansioissa, jotka ovat silloin helposti saatavilla.

Kaksi lasten osastoa jakaa yhteisen niin sanotun apteekin, josta löytyy yleisimmät osastolla ovat lääkkeet, joka toimii kuten pakettiautomaatti. Ensin annetaan sormenjälki ja sitten henkilökortti skannataan laitteelle ja saat sen jälkeen valita lääkkeen mitä tarvitset ja jos haluatkin palauttaa lääkkeen, niin se onnistuu myös.

Lääkäreitä osastolla mielestäni pyöri paljon ja lisäksi melkein jokaisen lääkärin mukana kulki lääkäriopiskelija. Haasteita tällä osastolla kuitenkin tuotti, että osa lapsista joutui odottamaan lääkärin käyntiä monta tuntia ja vanhemmat tietenkin turhautuivat siitä. Ongelmallisinta on, jos potilas on yli 16-vuotias, jolloin häntä pitää tulla katsomaan lääkäri aikuisten osaston puolelta ja he joutuvat odottamaan kauan ja hoitajien pitää yrittää soitella useaan paikkaan ja useimmiten vielä moneen kertaan.

Yhtenä päivänä osastolla järjestettiin harjoitus, jossa lapsi kaapattiin osastolta. Eli käytännössä sairaalan turvallisuustiimi järjestää jonkun osastolle tuntemattoman henkilön menemään osastolle ja hakemaan vauvanuken huoneesta ja lähtee pois osastolta vauvan kanssa ja testataan huomaako osaston henkilökunta tätä. Tästä siis osaston henkilökunta ei tiennyt etukäteen. Tällaisia tilanteita tapahtuu Englannissa, mutta toistaiseksi hyvin vähän. Osastolle täytyy aina soittaa ovikelloa päästäkseen sisään ja ulos osastolta ja se joka availee ovia, täytyy varmistaa kuka on tulossa jos ei tunne henkilöä ja pitää huomioida myös, että joku henkilö voi yrittää päästä samaan aikaan ovesta kulkemaan.

Jos hoidettava lapsi kuluu sosiaalihuollon piiriin, niin hoitajan on aina ilmoitettava sosiaalityöntekijälle, että lapsi on saapunut osastolle ja milloin poistuu vanhemman kanssa kotiin. Sosiaalityöntekijät vierailevat myös osastolla ja suunnittelevat pystyykö lapsi asumaan kotona vai täytyykö hänelle suunnitella hoitopaikkaa. Ymmärsin, että täällä lastensuojelupaikat ovat vähissä ja tilanne on ongelmallinen, jos lapsi ja huoltajat ei pysty kotiin saaduin palveluin pärjäämään ja tarvittaisiin enemmän tukea arjessa selviytymiseen.

Englannissa suuntautuminen koulutuksessa tapahtuu jo kouluun hakiessa. Eli osastolla kaikki ovat lasten sairaanhoitajia, he ovat siis suorittaneet kaikki harjoittelunsa lasten parissa yhtä aikuisten harjoittelua lukuun ottamatta. Ilmeisesti lasten sairaanhoitajakoulutukseen on vaikein päästä. Täällä on kahden eri tason sairaanhoitajia. On perustason sairaanhoitajia, jotka käytännössä tekevät samoja asioita kuin lähihoitajat Suomessa, mutta lisäksi valmistavat ja antavat iv antibiootteja. He opettelevat koulussa kanyloimista, mutta eivät kanyloi valmistuessaan, vaan sen suorittavat pääosin lääkärit tai toisen tason sairaanhoitajat. Lisäksi lääkärit hoitavat kaikkien verikokeiden ottamisen ja pääosin hoitavat lääkelistojen muutokset.

Täällä pääsin ensi kertaa juottamaan maitoa vauvalle ja täytyy sanoa, että oli kyllä todella ihana tunne ja sai samalla ihailla pientä ihmettä sylissä. Tällä osastolla sai kokemusta vauvojen ja pienten lasten käsittelystä ja harmittaa, koska vietin osastolla vain neljä päivää ja olisin hyvin viihtynyt pidempään. Vanhemmat ihailivat sitä, kun lauloin lastenlauluja suomeksi. :D

Rakkaudella,

Anna