Tikittävä sisustusintoilija
Mun ensimmäisestä postauksestani on aikaa, kun arki on täyttynyt työ- ja koulujutuista. Vihdoin koulutehtävät on tältä keväältä palautettu ja kesätyöt aloitin synnytyssalissa, ihanaa!
Liitin tähän postaukseen kuvan meidän olohuoneesta, joka on vihdoin lähes valmis. Meidän koti on vuonna 1885 rakennettu hirsitalo, jonka olemme remontoineet viime vuoden aikana täysin. Oma tyyli sisustamisessa on vaalea ja sekoitus uutta ja vanhaa. Meidän kodin sävymaailmaksi muodostui valkoinen ja harmaa. Lämpöä on tuotu erilaisilla huonekaluilla ja tekstiileillä, niistä myöhemmin lisää kuvia.
Nyt, kun koti on pihasaunaa ja julkisivua vaille valmis projekti tuntuu jo siedettävältä. Vertasin rakennus-/remontointiprojektia juuri ystävälleni synnytyskokemukseen. Synnytyksen jälkeen äidit usein ajattelevat, että ei enää ikinä!!! Ajan kanssa mieli kuitenkin muuttuu ja kokemus ei tunnu enää niin pahalta. Sama on nyt tapahtunut minulle tämän projektin suhteen, nyt suunnittelen salaa jo meidän seuraavaa kohdetta (jota ei siis TODELLAKAAN ole). Tämä kodin suunnitteleminen ja suunnitelmien toteuttaminen yhdessä on hardcore pesän rakentamista, joka aiheuttaa tällaisessa naimattomassa 27-vuotiaassa naisessa rajuja vauvakuume ja pentukuumeen aaltoja. Miten se biologinen kello voikin välillä olla oikein pain in the ass!! Nyt onneksi elän vaihteeksi taas seesteisempää vaihetta, mutta kuulin juuri lähipiirissämme tapahtuneesta erosta, joka liittyi eri aikaan tikittäviä kelloihin. Välillä ihanaakin ihanampi naiseus on taakka!
Naisena me aina odotamme seuraavaa etappia elämässä. Kun olemme selvinneet murrosiän myllerryksestä odotetaan sitä ihanaa miestä kenen kanssa voisi aloittaa seurustelun. Vihdoin, kun elämään lukuisten ei hyvien vaihtoehtojen jälkeen astelee joku potentiaalinen aviomieskokelas odotetaan seuraavaa vaihetta: koska tämä tapailu on seurustelua? Kymmenien tuntien puhelinpalavereiden jälkeen joita ystäväpiirissä on suoritettu olet seurustelusuhteessa. Jes! Kunnes alkaa seuraavan etapin tavoittelu: Koska me muutetaan yhteen? Sitten kihlat, avioliitto ja lapset! Mutta missä järjestyksessä!?! Kaikessa hengästyneidyydessä unohtaa välillä nauttia siitä missä on juuri nyt ja nauttia siitä ihmisestä kenen kanssa näitä kaikkia suunnittelee. Meidän yhteistä taivalta on jatkunut kolme vuotta ja välillä mietin miksen osannut nauttia sillon täysin rinnoin, kun alkuhuumassa piti käydä kaksi kertaa suihkussa ja ajella ihokarvojakin toista tuntia ennen tapaamista. Onneksi niitä perhosia on masussa edelleen vaikka etappi ”muutetaan saman katon alle” on suoritettu kaksi vuotta sitten. Elämä sitten näyttää mitä seuraavaksi tapahtuu. Pääasia on kuitenkin nauttia tästä hetkestä, miehestä, ystävistä ja alkavasta kesästä.
Nyt vaivun T:n kainaloon kirja kädessä! Paistaispa huomenna aurinko!
Cozygal