100 hauskaa ystävää, 1 todellinen ystävä. Ja siitäki tuli ”hauska” ystävä. Minkäs sille voi ku kaikki on paskiaisia ♥

Tiedän, en saisi muistella menneitäni. Muttakun hän oli niin tärkeä minulle ja on yhä vieläkin vaikkemme olekkaan ystäviä. Pitkään aikaan. Ja luultavasti ei enään koskaan.

”Ei koskaan” kuulostaa jotenkin hirveältä… ” Ei enään koskaan..”

”Olimme kuin kaksi marjaa, sitten muutuin minä ja sitten muuttui hän”

Tuntuu se sama tunne sydämmessä. Silloin kun hän käveli pois.

Se tunne ei ole mukava, ei yhtään mukava. Ja yritän täyttää sitä kuilua jollakin. Jollakin pahalla.

Uskon että joku on kokenut tämän aika saman tilanteen.

Ja sen tunteen kun tuntuu ettei sydän ole täynnä enään verta ja tunnetta. Vaan täynnä tyhjyyttä. Miljoonakilometriä alaspäin, vain pelkkää kuoppaa.

Olen aina yrittänyt täyttää sitä jollakin. Tupakalla, alkoholilla, ystävillä.. siis ”ystävillä”

Syy myös siihen että sairastan mielenterveysongelmaa on se että sydämmeni on niin tyhjä.. Minulla on perhe, rakas ja monta hyvää ystävää. Muttei yksikään heistä saa minua tuntemaan niin onnelliseksi. En sano ettenkö olisi onnellinen.

Sydämmeni sanoo vain niin. Vaikkei niin pitäisi.